Pitkästä aikaa

Vihdoin tuli Joulu ja suurimmat kiireet ovat helpottaneet! Huonolla omatunnolla tässä ollaan loppusyksyä ja alkutalvea menty. Kuten huomata on saattanut, on blogin puolella ollut aika hiljaista. Lähes yhtä hiljaista on ollut myös tallilla. Roopen tehosterokotteetkin unohtui tässä kiireen keskellä. Se olisi pitänyt rokottaa marraskuun alussa, mutta nyt jousun TAAS starttaamaan rokotussarjan alusta.

Katselin tuossa, että viimeinen kirjoitus on 3.11. Ihan yhtä pitkä ei ole ollut oma tallillakäyntitaukoni, mutta koulutuksellinen tauko on ollut samaa luokkaa. Äiti on Roopen onneksi ollut avulias ja irtojuoksuttanut sitä aika ajoin. Puolustelen itsäni sen verran, että aika on mennyt töissä ja valmistumisen viimetohinoissa. Opiskelut tuli siis nyt pakettiin, eli valmistuin joulukuun 19. päivä sairaanhoitajaksi. :)

No mutta asiaan.

Eilen kävin tallilla piiitkästä aikaa aivan ajan kanssa. Otin Vompatin kaviot tällä kertaa hyppysiini. Etukaviot olivat päässeet hieman leviämään, joten niitä pienentelin. Takakavioissa ei ollut sivuilla poistettavaa, mutta varvasta sai lyhentää.

Kaviohuollon jälkeen harjasin hepsun ja laitoin silakompleksin selkään. Ajattelin, että juoksutan sen nyt silojen kanssa josko Tapanina sitten pääsisi kärryttelemään. Roope ilottelikin kentällä melkoisesti. Herra esitti jälleen sellaista pukkisarjaa, että omistajaa rupesi hieman kylmäämään. "Kukakohan noissa pukkisarjoissa pysyy kyydissä. Ensin sillä oli takajalat taivasta kohden kynttilänä, näin se teki pari pukkia. Sitten se veti takajalat kippuraan mahan alle ja pomppi etujaloillaan pitäen takajalat samalla ilmassa. Olisin niin halunnut tästä videota... :D

Roope kuitenkin rauhoittui ja otin sen vielä liinaan hieman työskentelemään. Tein sen kanssa käynti-ravi siirtymisiä. Se kuunteli aika kivasti ja sain säädeltyä käynnin ja ravin pituutta sekä tahtia. Laukannostot eivät menneet aivan nappiin, mutta kyllä nekin sieltä tulivat. On kiva huomata, kuinka se ottaa laukassa takajalkoja alleen ja ryhdistää etuosaansa.

Roopen aiempia pukittelun taidonnäytteitä.

Roopen aiempia pukittelun taidonnäytteitä.
Tosin lievempiä.

Tänään sainkin tallinpitäjän kaveriksi, joten päästiin ajopuuhiin. Kävin kyllä varoiksi vielä irtojuoksuttamassa Roopea, ihan henkivakuutukseksi.

Valjastuksesta Roope ei ollut millänsäkään. Vasta aivan lähtövaiheessa se alkaa hermoilemaan ja steppaamaan. Tilanne kuitenkin laukeaa heti, kun päästään liikkeelle. Ensimmäisen satametriä tuntui aika jännittävältä, Roope oli hieman ilmapallon oloinen. Jahka päästiin tielle niin homma rupesi luonnistumaan normaalin rennosti. Tosin ei päästy kovin pitkälle ennen kuin saatiin itsellemme sydämentykytyksiä.

Nähtiin jo pitkältä, että vastaan tulee auto. Minä hyppäsin heti varoiksi kydistä ja kuski ohjasi vasemmalle kohti levikettä. Auto tuli vain vastaan ja kaartoi samaan suuntaan meidän kanssamme hidastamatta piiruakaan. Eikä muuten riittänyt 60 km/h vauhdiksi. Aivan viime hetkellä kuski kaartoi siten, että se ajoi metrin päästä kärryistä. Luojalle kiitos, että matkassa oli fiksu varsa. Se vain steppasi hieman kuskin jarruttaessa, mutta meidän onneksemme se ei singonnut minun tai auton päälle. Tämän episodin jälkeen matka jatkui tutun rennosti. Muutamat ärräpäät siinä lenteli ilmoille.

Päätimme jatkaa tietä pitkin vielä pidemmälle. Näin päästiin mäkitreenin makuun. Ensimmäiset mäkiaskeleet olivat Roopelta aika onnettomia. Se vaappui puolelta toiselle yrittäen kiskoa kahdella akalla lastattuja kärryjä. Runsailla kannustuksilla ja kehuilla se kuitenkin sai jutun juonesta kiinni ja paino pään alemmas saadakseen hyvän tuen vetoa varten.

Paluumatkalla se olikin jo vanha tekijä. "Kyllä minä tiedän, kuinka näissä mäissä vedetään" Tasaisella koitettiin vielä vähän ravia. Ensimmäiseen ravipätkään tarvittiin hieman enemmän kannustusta, mutta toinen lähtikin liikkeelle jo paljon sujuvammin. Tällä kertaa myös jarrut toimivat hyvin. :)

Selvästikään ei pidempi tauko ole herraa haitannut. Hyvin tuli muistista, kuinka kärryjen kanssa käyttäydytään. Se kääntyikin niin hienosti. :)

Toiveissa olisi nyt käydä tallilla useammin. Enää ei voi syyttää koulua ajan puutteesta.

Vompatti kärryilee

Eilen mennin tallille ajatuksena vain irtojuoksuttaa Roope, että se saisi purkaa paineitaan pois. Loimen alta löytyikin jo kovin karvainen kaveri. Eikä se ole enää pieni. Herra on kasvanut vähän joka suunnassa. RUokinnan muutos on ainakin tuonut siihen pyöreyttä, alkaa jo melkein olevan heinämahainen pallukka. NYt vain liikuntaa lisää niin eiköhän siitä hyvä tule.

Juoksutin Roopen irtona isolla kentällä. Meitä oli siellä kentällä kaksi hillumassa ihan sen takia, että Roope käyttäisi koko kenttää, eikä vain tallin päätyä.  Herra päästeli taas sellaista kiitoa kenttää ympäri, että välillä vähän hirvitte ehtiikö se kääntää ennen aitaa. Huoli oli onneksi melko turha. Hyvää teki kyllä Roopella tuo päästely. Sille tuli oikein hiki pintaan ja joutui käyttämään keuhkojaan kunnolla puuskuttaessaan.

Kävin sitten lopuksi kävelyttämässä Roopea. Oli ihana huomata, että se on taas oma täkkelä itsensä. Se seuraili koko ajan mitä pimeydessä tapahtuu, mutta silti se pysyy ihan hyvin hyppysissäni. Käytiin meidän pihassakin taasen vierailulla. Se on Roopelle melko mieluisa paikka, kun sieltä saa useimmiten leipää tai muuta herkkua. :)

Tänään ohjelmassa oli sitten taas kärryttelyä. Ensin käytiin kentällä juoksemassa vähän isompia virtoja pois. Kentälle mennessä ROope kyllä tiesi, mitä tuleman piti. Hyvä jos ehdin edes irrottamaan Roopen narusta, se oli jo sinkoamassa kentälle. Malttoi se kuitenkin odottaa.

Spurttailujen jälkeen suunnattiin sitten talliin. Siellä valjaat niskaan ja kärryt perään. Tässä loppuvaiheessa Roope vähän rupesi hermostumaan. Sille tuntuu aina olevan vaikeaa tämä liikkeelle lähtö. Päätettiin siis alkuun lähteä kahdella taluttajalla.

Roope hieman steppailee siinä vaiheessa, kun sitä irrotetaan ketjuista, mutta heti liikkeelle lähdön jälkeen se rauhoittuu. Kierrettiin tallin takaa ja etupihalle päästyämme toinen taluttaja jätettiin matkasta. Samalla minä rupesin hivuttautumaan kohti kärryjä. Liina nostettiin ohjaslenkin päälle ja kirjaimellisesti kampesin itseni kärryjen kyytiin. Siinä sitä sitten oltiin. Roopella oikeasti ajaettiin ja se meni minne käskettiin.

Käytiin tekemässä pieni lenkki läheisellä kodalla. Tulisikohan siitä matkaa joku 700 m, mutta se oli oikein sopiva. Hieman jännitystä meinasi tulla, kun taksi suhasi tietä pitkin ohi juuri, kuin olimme kääntyneet metsätielle. Tätä Roope hieman säikähti, mutta rauhoittui pian. Onneksi olimme jo ehtineet pois alta.

Paluumatkalla samainen taksi tulikin vastaan. Huidoin sieltä kärryiltä taksille, että pysähtyisi. Onneksi oli tuttu taksikuski, joka kiltisti jäi odottamaan. Hyppäsin pois kärryiltä ja menin vielä varmuudeksi taluttamaan, ettei tulisi mitään ikävää tilannetta. Taksin ohittaminen sujui kuitenkin hyvin.

Tämän taksin ohituksen jälkeen mentiin vielä pikkupätkä ravia, joka myöskin sujui kivasti. Roope myös himmasi melko hyvin käyntiin. Oli se ravaaminen muuten aika villin tuntuista pompittamista, kun ratsun ravi suuntautuu ravuriin verraten enemmän ylös päin. Vähän kuin olisi sänkipellolla ajellut. :)

Harmi, ettei ole nyt materiaalia Roopen ensimmäisestä oikeasta kärryajelusta.

Tästä on edistytty

Kärryttelyä

Tänään oli vuorossa taas ajotreenit. Suunnitelmana oli siis käydä ensin ohjasajolenkki ja, mikäli tämä menee hyvin laitettaisiin kärryt perään.

Aivan ensimmäiseksi vein Roopen kentälle hieman purkamaan ylimääräisiä paineita. Se päästelikin taas siihen malliin, että oksat pois. Olisiko tuossa vierähtänyt viitisen minuuttia ja sitten palattiin talliin.

Valjaat päälle ja kaksi taluttajaa matkaan. Päädyttiin menemään kahdella taluttajalla ihan varmuuden vuoksi, sillä viimeksi kävi miten kävi. Tallista lähdettiin mallikkaasti liikenteeseen. Roopehan osaa hyvin seurata kuolainta ja ymmärtää, mihin suuntaan sitä pyydetään, kunhan vain haluaa. Tallin pihatieltä kurvattiin pellolle, jossa tehtiin pientä lenkkiä ja ympyrää molempiin suuntiin. Hevonen toimi hyvin eikä ollut mitään ongelmia, joten palattiin talliin kärryttelyä varten. 

Roope ei oikeastaan reagoinut kärryjen laittoon mitenkään. Siinä paikalla seistessä pyydettiin hevosta astumaan askelta eteen ja taakse, jotta se hieman sai tuntumaa kärryihin ja samalla nähtiin valjastuksen sopivuus. Kuskin kavutessa kyytiin, Roope jäi hieman ihmettelemään ja painui vasemmalle mutkalle.  Tästä hepo suoristettiin ja päästiin lähtemään. Jälleen ohjeena oli pyytää hevosta liinoilla eteenpäin, mikäli se jäisi hidastelemaan tai muuta hälmöilemään. Samoin pään nostaminen ja laskeminen kuului taluttajien tehtäviin.

Ajo sujui suorastaan kuin tanssi. (jos osaa tanssia :)) Tämä heppa osasi. Ei minkäänlaista merkkiäkään edelliskerran ongelmista. Kierrettiin tallin viereinen pelto ympäri ja palattiin talliin. Homma sujui. Koitetaan tästä taas jatkaa, kun ehditään.

Olen kuullut sanottavan, että väsynyt hevonen ei opi. Toisaalta täytyy myös todeta, että sopivasti väsytetty (rauhoitettu) hevonen on paljon helpompi käsitellä. Tällöin säästytään turhilta haavereilta. Tämä väsyttäminen ei tietenkään tarkoita sitä, että hevosta juoksutettaisiin henkihieveriin vaan tarkoitus on saada siitä isoimmat paineet pois.

Roope ja Roopen uusi tarhakaveri

Ajotreenit jatkukoon

Eilen palattiin paremmin siihen, mikä keväällä jäi kesken. Kyseessä siis ajolle opettaminen.

Viime viikonloppuna käväisin sen verran Roopen kanssa leikkimässä, että heitin sille valjaat niskaan. Tarkoitus oli vähän muistuttaa sitä niiden olemassaolosta. Varuisteiden laittamisesta se ei oikeastaan ollut moksiskaan.

Menin juoksuttamaan sen pellolle. Siellä se ontoi kyytiä itselleen. Pari kierrosta se meni ensin ravissa hillitöntä vauhtia ja tämän jälkeen heitteli taas niitä kuuluisia pukkejaan. Taisi poikaa vähän häntäremmi ärsyttää. Muutamat pukkisarjat se viskeli, mutta rauhoittui sitten.

Eilen vuorossa oli ohjasajo. Tällä kertaa Roope vähän protestoi silojen laittamista. Se rupesi sotkemaan takajaloilla ja punki mua kohti. Kerran sille murahdin niin pelleily loppui kuin seinää ja Roope seisoi nätisti käytävällä. Varusteina oli siis silat rinta- ja häntäremmeineen, ohjat, korvahuput, kieliside, suitset ja liina.

Liikkeelle lähdettiin taluttajan turvin ohjasajaen. Tämä reissu sujui oikein mukavasti.  Kierrettiin tallin vierelle valmistuva maastorata ympäri ja poika liikkui oikein reippaasti kävellen. Välillä se olisi ennemmin juossut. Roope tuntuu selkeästi tietävän, mitä ohjasotteet meinaavat, sillä kääntymiset sujuvat aikas hyvin taluttajan sompailuista huolimatta.

Roopella oli sen verran virtaa, että juoksutin sitä irtona kentällä vielä lisäksi ja vähän väistättelin takaosaa.

Tänään käytiin tekemässä toinen ohjasajolenkki samalla varustuksella. Homma lähti liikkeelle melko hyvin, kunhan päästiin ensin tallista ulos. Roope tahtoo olla lähtövaiheessa kovin malttamaton ja rupeaa steppaamaan käytävällä.

Aluksi tehtiin lenkkiä tallille johtavalla tiellä ja pellolla. Sitten tuliin tallin edestä mäkeä ylös tallin taakse. Uusien ulkokarsinoiden kohdalla Roopea vähän jännitti. Tallin takana tehtiin ympyrä vasemmalle ja oli tarkoitus kääntyä trailerin vierestä oikealle takaisin talliin. Tämäpä ei ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Roope rupesi viskomaan päätään ja pysähtyi, jonka jälkeen sitä pyydettiin äänellä naksutellen eteen. Roopehan siitä kiukustui ja rupesi peruuttamaan. Edelleen käskettiin äänellä eteen ja nyt mukana myös ohjat. Komentamisesta suivaantunut poni rupesi entisestään peruuttamaan ja tarjoamaan takajalkojaan, kunnes se hyppäsi pariin otteeseen pystyyn. Minä pidin liinasta vastaan ja koitin omalta osaltani saada Roopea etenemään. Tästä tilanteesta päästiin jatkamaan ja tehtiin isolla kentällä lenkki.

Uudella yrityksellä kohti äsken vaikeaksi koettua paikkaa. Taas sama homma. Tällä kertaa olin valppaampaa vetämässä liinasta, mutta ei tuntunut kauhesasti auttavan. Siinä Roopen mahakarvoja ja kavion pohjia katsellessa ehti miettimään, että toivottavasti se ei laskeudu päälle. Tilanteesta päästiin, mutta vielä joutui tekemään uuden kierroksen kentällä. Puhuttiin siinä kentällä, että on tuo perusjärkevä eläin, mutta pieni demoni siinä kyllä asuu. Sen ego ei oikein tahdo kestää sitä, että joku muu sanoo viimeisen sanan siitä, mitä tehdään.

Kolmannella kertaa olin vielä lähempänä Roopea. Tällä kertää menin jo hieman sen edelle näyttämään suuntaa kohti tallia. Nytkin se hieman provosoitui, mutta kaikki neljä jalkaa pysyi maassa ja päästiin sisälle talliin.

Pohdittuani tätä episodia mietin, että ehkä ensi kerralla Roopea voisi hieman juoksuttaa ensin, ettei se olisi aivan niin täynnä virtaa. Osaltaan energisyyteenkin on vaikuttanut se, että sen väkirehumäärää on lisätty, mutta ei sen luonnettakaan voi kiistää.

Katsotaan miten tämä ajoprojekti tässä etenee. Periaatteessa Roope kyllä osaa ohjasavut ja pystyy menemään ilman taluttajaakin (siis siten, että taluttaja kävelee ajajan rinnalla), mutta mutta... Herralla on jonkin verran noita omia mielipiteitä aina välillä. Eiköhän siitäkin vielä kärryponi kuoriudu.

2-vuotiaiden estevarsojen 3.!!

Siinä se tulikin. Finaali meni hyvin ja sijoitus oli 3. keskiarvolla 7,7. Katsomossa oli eräs ystävällinen ihminen ja hän kuvasi Roopen hypyt, joten näin minäkin suorituksen.

Roope oli tällä kertaa huomattavasti innokkaampi verrattuna siihen, mitä se oli karsinnoissa. Nyt se ei jähmettynyt niin kovin. Oli siinä huonot puolensakin, sillä innokkuus verotti hieman tekniikkaa. Karsinnoissa Roopen hyppykaari oli selkeämmin ylöspäin, kun taas finaalissa hypyt suuntautuivat enemmän eteen. Hypyt eivät silti missään nimessä olleet huonoja.

Finaalista tekniikkapisteiksi tuli 7,4 ja yhteistyöpisteiksi 8. Laitan vielä tarkemmin arvostelusta, kun saan sen taas käsiini. Nyt se on jossain hyvässä jemmassa. 

Klinikalla ennen finaalia

Roopehan sai viime viikolla potkun jalka

ansa ja tietysti se turposi. Aluksi hoidettiin sitä kyläämäämällä ja laittamalla Hyalonauihketta haavaan. Tallinpitäjä laittoi pariksi yöksi myös betadinehauteen. Muutaman päivän päästä jalka näytti jo paremmalta. Missään vaiheessa Roope ei jalkaa kuitenkaan ontunut. Viikonloppuna jalan haava vuoteli ja itse jalka oli lämmin. Aiemmin yksi hevoseni sai potkun jalkaan ja tuolloin isku osui luuhun asti, joten vähän pelotti ettei vain taa olisi sama homma.

Päädyttiin lopulta siihen ratkaisuun, että käytetään heppa varoiksi klinikalla. Onneksi aika saatiin jo tiistaille ja tallinpitäjä lupasi Roopen sinne kuskata.

Klinikkareissu oli mennyt oikein hyvin. Eläinlääkäri oli kehunut Roopen yleiskuntoa ja sanonut sen olevan nyt kovassa kasvuvaiheessa, sillä kasvurajat olivat isot. Paras uutinen oli se, että luut oli ehjät! Onni suosii mua kerrankin! Roopea ei ollut tarvinnut edes rauhoittaa, joten dopingsääntöjäkään ei rikota perjantaina. Ell oli suositellut haavan hoitoon jatkossakin betadinehaudetta. Saatiin siis lupa lähteä huomenna Ypäjälle.

Tallinpitäjä oli saanut Roopen laittettua traikkuun kiinni ja mennyt sulkemaan takapuomia. Tällöin viereisen auton varsat olivat ruvenneet huutamaan. Ensin Roope oli vain huutanut takaisin, mutta seuraavalla kerralla se oli vain vinkaissut ja rykäissyt. Samassa takapuomi oli mennyt poikki ja yksi kolmesta narusta katkennut, yhdestä lukko hajonnut ja viimeisen pikalukko oli auennut. Sitten tämä oli tyytyväisenä peruutellut pihalle kopista, pysähtynyt ja ruvennut vain huutamaan tallinpitäjän vieressä. Oli tallinpitäjä ollut aikalailla hoomoilasena. Roope on kyllä ihme poni. Tästäkään se ei saanut mitään paniikkia tai vastaavaa. Ei mitään. Koppiinkin se oli mennyt ihan hyvin uudelleen ja matkustanut kotiin nätisti. Tässä hevosessa on ihanaa ja toisaalta outoa se, että se ei hysterisoidu mistään. Se saattaa jäädä käytävälle kiskomaan itseään, mutta hetken kuluttua tajuaa sen olevan turhaa.

Virtaa tuntuu taas löytyvän

Eilen rakentelin kentälle estekujan. Tällä kertaa muistin tehdä siitä samanlaisen, mitä se tulee olemaan Kyykkäreissä. Eli puomi, pieni ristikko, yksi askel ja pieni pysty, josta yksi asken okserille.

Päästin Roopen ensin juoksemaan ympäri kenttää. Samalla näin jalan tilannetta, jota se ei onneksi onnu. Jalan turvotus on laskenut melko hyvin.

Alussa pidin puomit alhaalla ja lähetin Roopen kujaan taluttamalla. Tässä kohtaa se oli vielä jotenkin nahoissaa. 

Äiti oli kaurabaarina kentän toisessa päässä, joten minä nostelin puomit sitten ylös. Laitoin viimeisen esteen pystyksi, mutta muut jo oikealle korkeudelle. Sitten vain uusi kierros. Nyt oli jo pojalla niin paljon menohaluja, että meinasin jäädä jalkoihin, kun tämä vain pomppi ja olisi ryskännyt kujaan. Jouduin taluttamaan sen aika lähelle puomia ennen kuin päästin irti ja sinne se ampui. Vähän koitti muistaa nostella jalkojansa välillä. 

Nostin sitten viimeistä pystyä kymmenisen senttiä ylöspäin. Taisi olla tässä kohtaa noin 80-90 cm. Sitten lähestyttiin kujaa jälleen ja sama meno jatkui. Tällä kertaa pysäytin Roopen pari metriä ennen maapuomia, jonka jälkeen päästin irti. Tuli sellaiset kuopat kentänpohjaan, että oksat pois. Tässä kohtaa tuomari tuskin olisi sanonut, että saisi liikkua itse paremmin eteen. :)

Tämän jälkeen laitoin viimeisen esteen okseriksi ja pidin muuten samalla korkeudella. Tällä kierroksella Roope lähti jo maltillisemmin kujaan. Nyt pystyin irrottamaan siitä ravissa eikä tarvinnut ensin pysäyttää. Kujassa se meni hyvin. Esteiden välit taisivat olla harjoittelua varten ehkä karvan liian pitkät, sillä nyt sen ei tarvinnut suunnata hyppyään niin voimakkaasti ylös päin. Toki tällä koheltamisella oli osansa asiaan, sillä vauhtia oli sen verran, että hypyistä tuleekin laakeempia.

Nostin vielä lopuksi okseria pari-kolme reikää. Nyt olin aika tyytyväinen siihen, miten Roope tuli kujaan. Se oli selvästi menossa, mutta malttoi kuitenkin odottaa lupaani mennä. Nyt myös hypyt olivat parempia. Se nosti itsensä säästä selvemmin ylös sen sijaan, että suuntaisi hyppyä kovin paljon eteen päin. 

Lopuksi laskin puomit alas ja päästin pojan juoksemaan kenttää ympäri. Täytyy kyllä sanoa, että vauhtia ei taas puuttunut. Ehkä ruokinnan lisääminen alkaa vaikuttaa ainakin herran menohaluihin. :)

ps. Menen tänään itse koulukisoihin vuokrahepalla. Katsotaan, mitä siitä tulee. A-merkin kouluohjelmaa pitäisi startata. Se voi mennä hyvin tai sitten ei ollenkaan niin hyvin. Riippuu aika paljon siitä pysyykö kuski harjotusravissa kyydissä :)

Kyykkärien video

Kyvyt Esiin 26.9.2013

Nyt vasta löytyi hetki kirjoittaa torstain Kyvyt Esiin -karsinnoista, jotka siis olivat Ypäjällä.

Torstaina letitin Roopen aamulla. Se söi samalla heiniä ruokakiposta, joten sain leteistä sopivan löysät hyppäämistä ajatellen. Roope matkusti taas hienosti. Olin varannut sille päiväkarsinan, jotta päivä olisi kaikille mukavampi. Perillä suuntasin suoraan maneesitalliin katsomaan karsinalistoja. Meillä sattui olemaankin karsinapaikka siiinä tallissa.

Roope ihmetteli hieman outoa tallia, mutta positiivista oli se, että se rupesi heti juomaan. Vieraassa paikassa juominen ei siis tuota tälle herralle ongelmia. Hyvä! Hieman se tuntuu kuitenkin olevan läheisriippuvainen, sillä poistuttuani näköpiiristä se alkoi huutamaan sillä kimeällä äänellään, mutta tuntui rauhoittuvan silti.

Olin jotenkin ajatellut, että irtohypytys olisi Opistohallissa, johon suuntasimme ensimmäisenä katsomaan. Yllätys olikin suuri, sillä eihän siellä mitään ollut. Pienen hetken ajan ehdin jo keräämään paniikkia, että mitä ihmettä. Katsottuani Ratsujalostusliiton sivut uudelleen löysin sieltä selkeän tiedon siitä, että hypytys olisi Wanhassa maneesissa.

Roopen kasvattaja, Kirsi, oli lupautunut auttamaan myös tarvittaessa. Soitinkin suoraan hänelle saadakseni hieman toimintaohjeita, sillä en itse ollut koskaan Kyvyt Esiin tapahtumassa ollut. Minulla ei ollut käsitystäkään, että pitäisikö jossain ilmoittautua tai tehdä jotain muuta, saisiko maneesille vain ilmaantua hevosen kanssa. Näihin sainkin Kirsiltä vastauksen, eli ei ainakaan ennen ollut ollut mitään ilmoittautumista tai vastaavaa, olivat vain huudelleet ovelta seuraavaa sisään.

Minulla oli isä mukana reissussa avustajana. Menimme maneesille katsomaan, miten siellä kuuluisi toimia. Maneesin ympäri oli laitettu kiertämään kuja, jota pitkin hevoset juoksivat. Jokainen varsa esiintyi vuorollaan yksin maneesissa. Ensin varsoja kävelytettiin kierros ympäri, jonka jälkeen ne päästettiin irti ja ne saivat juosta vapaana pari kierrosta siten, että estekuja oli vain puomikasoisa. Tämän jälkeen varsat otettiin kiinni ja aloitettiin varsinainen hypytys.

Kujassa oli ensmimmäisenä maapuomi, sitten pieni ristikko, yhden laukan päässä pieni apupysty ja viimeisenä yhden laukan päässä arvostelueste, joka oli ensimmäisillä kierroksilla pelkkä pysty. Roope meni kujaan rauhallisesti. Itse en kuullut mitään, mitä tuomarit puhuivat, enkä oikeastaan nähnyt mitään. Videolta jälkikäteen näkyy, kuinka ponnettomasti Roope hyppää ensimmäisissä hypyissä. Tuomari tulikin tästä minulta kyselemään. Tällöin tajusin vasta laittaa Roopeen himan enemmän painetta kujan alussa, jolloin hypytkin parani heti.

Näin noviisina en myöskään tajunnut esittää suorilla juostessamme kunnon ravia. Nyt menin sellaista itselle mukavaa nöpöhölkkää, jos taas olisi tajunnut juosta kunnolla niin olisi Roopekin päässyt näyttämään parempaa ravia, mutta ensi keväänä ollaan taas fiksumpia sen suhteen. Kujaan juoksuttamisen pääsenkin paikkaamaan jo parin viikon päästä, sillä Roope pääsi finaaliin. Vau! Täytyy vain onnitella kasvattajaa hienosta varsasta! Kiitos myös Kirsille videoinnista!

Roope sai aika hyvät arvostelut. Tosin sai myös nuhteita laihuudesta. Ne nuhteet menevät enemminkin omistajalle, mutta lihotuskuuri on nyt kunnolla päällä. Ruokaa herra saa nyt reilusti. Se syö päivässä Krafftin Groove 90-rehua 4 litraa, Racing Greenlinea litran turvotettuna, pari desilitraa öljyä sekä BE-vitamiinia ja lisäksi paaaljon heinää. Katsotaan saadanko tällä mitään aikaiseksi. Kasvattaja kyllä kertoi Roopen olleen viime vuonnakin kesälaitumen jälkeen melko kuivakka, voipi olla pojan ominaisuus.

Karsinnoissa arvioitiin siis sekä askellajit että hypyt. Ne oli seuraavanlaiset:

Askellajit:

Mekaniikka ja kyky kantaa itsensä: KA 6,9
Käynti: käynti on melko lyhyttä, puhdasta, melko energistä, 6,8
Ravi: tahdikasta, melko kevyttä, saisi olla irtonaisempaa ja matkaavoittavampaa, 6,7
Laukka: melko rytmikästä, hieman maata pitkin, hallitsee kehonsa melko hyvin, 7,2

Luonne ja yleisvaikutelma: KA 7,25
Halukkuus ja eteenpäinpyrkimys: saisi liikkua enemmän itse, kuuntelee ohjaajaansa hyvin, 7,0
Tarkkaavaisuus: 7,5


Hypyt: KA 7,8, sija 3. --> FINAALIIN :)

Tekniikka ja kyky: 8,1 (päivän parhaat tekniikkapisteet ikäluokassaan)
Rytmi ja tasapaino: hyvä
Etujalan tekniikka: hyvä
Takajalan tekniikka: hyvä
Selän toiminta: hyvä
Reaktiokyky: hyvä
Ponnistus: hyvä

Luonne ja yhteistyökyky: 7,5
Halukkuus ja eteenpäinpyrkimys: tyydyttävä, periaatteessa halukas, mutta tällä hetkellä voimaton
Varovaisuus: hyvä
Huomioita:hyvä asenne, mutta voimattoman oloinen ja laiha. Kasvanut voimakkaasti. lupaava, kunhan vahvistuu ja pyöristyy.

Reissusta kotiuduttiin hyvillä mielin ja taas uutta oppineena. Laitan videon näkyville kunhan selätän tekniset ongelmat, kuten tietokoneen epämääräisen sammuilun..

Perjantaiaamuna sainkin sitten vähän huonompia uutisia. Roopen tarhakaveri oli potkaissut sitä vasempaan takajalkaan. Nirhauman se oli siihen saanut tehtyä, mutta onneksi Roope ei jalkaa ontunut. Nyt vain kylmäillään ja pidetään hevonen liikkeessä, että turvotus laskisi. Eläinlääkäri sitä katsoi ja oli samoilla linjoilla, joten näyttäisi, että säikähdyksellä selvittäisiin.

Lauantaina puolestaan urheilin sen verran, että raspasin Roopen pitkäksi venähtäneet kaviot. Olen joka kerta tyytyväinen siihen, ettei minun tarvitse tehdä sitä työkseni, on se sen verran raskasta touhua. Hattua täytyy kengittäjille kyllä nostaa! :)

Huomenna kohti Ypäjää

Nyt se koittaa! Huomenna (tai oikeastaan tänään) auton nokka käännetään kohti Ypäjää ja Kyvyt Esiin-karsinnat voi alkaa.


Roope on tallissa pestynä. Saa huilata nyt tämän yön, muutenhan se on vielä ollut öitä ulkona. Aamulla aikaisin ylös ja letittämään poikaa. Tarkoitus olisi olla perillä jo puoli kymmenen maissa, jotta ehditään rauhassa ensin katselemaan ympärille. Roopelle on päiväkarsina varattuna, joten senkin on mukavempi päivä viettää.

Touhuilua liinassa

Roope pääsi viikonloppuna koeajamaan tallin uudet ulkokarsinat. Hieman sitä jännitti mennä ovesta sisälle, mutta seurasi kuitenkin hyvin. Sen verran jännittävä paikka se oli, että tarvitsi kavereita huudella. Kuvassa näkyy myös Roopen uudet teddypehmusteet. Piti reppanalle ostaa pehmikettä, kun riimu oli hangannut leuan alta ja poskisolkien kohdalta. 

Lauantaina laitoin Roopelle suitset sekä suojat päälle ja vein kentälle irrottelemaan. Taas tuli todistettua, että vauhtia siltä ainakin löytyy :) Irtojuoksutuksen aikana pidin huolen, että se menee haluamaani suuntaan. Eli jos se oli vaihtamassa suuntaa, niin menin sen etupuolelle ja annoin reilusti painetta piiskan kanssa, jolloin se jatkoi oikeaan suuntaan. 

Pienen irrottelun jälkeen Roope jäi isolle ympyrälle ympärilleni. Pyysin sitä vielä pienemmälle ympyrälle. Eli esim. oikeassa kierroksessa käännän oikeaa hartiaani taaksepäin samalla astuen oikealla jalalla vasemman jalan taakse ristiin. Ikään kuin näyttäen hevoselle uuden ympyrän kehän. Näin peruuttaen jatkan muutaman askeleen niin, että saan hevosen haluamalleni ympyrälle. Tähän Roope vastaa todella hyvin, varsinkin oikeassa kierroksessa. Oikea kierros on myös itselleni helpompi. 

Piirsin pienen mallikuvan, jotta olisi helpompi selittää, miten saan sen muuttamaan ympyrän kokoa. 

Ympyrää isonnan puolestaan siten, että luon sen lavalle painetta piiskalla ja astumalla kohti lapaa. Ympyrän isontaminen on Roopelle selvästi hankalempi, mutta sekin onnistuu. 

Lopuksi tein vielä takaosan väistättämistä kertauksena. Roope oli minulla siis koko ajan irti. Esimerkiksi vasemmalle väistettäessä menin seisomaan sen eteen ja vein piiskaa vasemmalla kädelläni kohti sen takaosaa, samalla nostin oikeaa kättäni sen pään vieressä jarruksi. Heilutin piiskaa kevyesti paineen luomiseksi. Välillä en saanut riittävää reaktiota. Tällöin loin piiskalla isomman paineen heiluttelemalla sitä kiivaammin. Heti Roopen astuessa takajaloilla ristiin palkitsin sen vuolain kehuin ja taputuksin. Se on kyllä nopea oppimaan, muisti tämänkin asian edelliseltä harjoituskerralta. Tästäkin kaaviokuva alla.

Sunnuntaina päätin mennä juoksuttamaan Roopea liinassa pellolle, ihan riimun kanssa tällä kertaa. Poika käyttäytyi jälleen melko asiallisesti. Kerran se heittäytyi ulospäin samalla pukittaen minua kohti, tämäkin johtui siitä, että laitoin siihen painetta sen mennessä ristilaukkaa.

Roope osaa ääniavut aika hyvin. Niiden lisäksi käytän paljon myös kehonkieltä. Hidastettaessa askellajista toiseen astun sen lapalinjan etupuolelle ja vien piiskan selkäni takaa sen eteen jarruksi. Välittömästi Roopen siirtyessä hitaampaan askellajiin, palaan takaisin lapalinjalle ja vien piiskan omalle paikalleen.

Videot on kännykällä kuvattu, joten laatu ei ole mikään superhyvä. Editoimattomiakin ovat, mutta näkee niistä jotain. 

Minusta on tuntunut siltä, että Roope on kovin pieni. Koitan kuitenkin itselleni hokea, että se on vielä kaksi ja kaupan päälle myöhään syntynyt. Sunnuntaina koitin vähän mitata sitä. Aika silmämääräiseksi tulos jäi, mutta taisi olla jotain reilu 155 cm. Pitäisi jossain saada siitä virallinen mitta, niin ei tarvitsisi arvailla. Eiköhän siitä vielä kunnon heppa kasva. :)

Harjoitusnäyttelyt

Sain viikolla vahingossa idean viedä Roopen harjoitusnäyttelyihin. Selailin keskiviikkona hevostalli.nettiä ja huomasin, että viikonloppuna olisi Valkeakoskella mätsärit ja niiden viimeinen ilmoittautumispäivä oli juuri se keskiviikko. Ensin elin siinä uskossa, että näyttelyt olisi sunnuntaina. Seuraavana päivänä vasta tajusin niiden olevan jo launataina. Onneksi kuitenkin sain kyydin järjestettyä sopivasti.

Nuoren hevosen kanssa pitäisi tietenkin harjoitella uudet jutut aina ensin kotona, että vieraassa paikassa ei kaikki olisi aivan uutta. Tällä kertaa ei sellaisia kovin ehditty opettelemaan. Perjantaina laitoin ohjat kiinni suitsiin ja kävin kentällä vähän juoksemassa ja harjoittelemassa seisomista. Hyvin sujui ainakin silloin. 

Samalla tehtiin Roopen kanssa vähän takaosan väistöjä siten, että pyysin raipalla takaosaa ympyrän kaarella ulos päin käynnin tahdissa, eli sisätakajalan noustessa annoin raipalla vähän painetta. Mikäli reaktiota ei tullut, viuhuttelin raippaa voimakkaammin. Aina, kun sain toivotun reaktion, raipan paine loppui välittömästi. Hienosti Roope tätä teki. :)

Perjantaina oli vuorossa myös pesu, jotta poni olisi siisti seuraavana päivänä. Tapansa mukaisesti Roope oli kiltisti. Aina en edes muista, minkä ikäinen se on. Sitä voi ottaa korvista kiinni ja kääntää ne taakse, että saa päästää letkulla vettä naamalle. Kaverille käy kaikki.

Pesun jälkeen fleese päälle ja hännän selvitys. Laitoin hännän neljälle pienelle letille yöksi, jotta pysyisi auki. Yöksi Roope meni pihalle sadeloimen kanssa. Halusin jättää sen yöksi ulos kuten se muutenkin ulos, eikä reissulle tarvittisi ylimääräisiä pösöenergioita.

14.9.2013

Lauantaina aamulla oli vuorossa Roopen letitys. Itsekään en sitä ole viimeiseen kolmeen vuoteen tehnyt. Hyvin sujui kuitenkin. Poika käyttäytin hyvin, mitä nyt vähän pyöritteli päätä niskan letityksen kohdalla. Roopea ei haitannut sekään, että käytin jakkaraa letityksen yhteydessä.

Kuljetukseen en laittanut muuta kuin suojat etusiin. Tällähän ei kenkiä ole, joten niistä ei vaaraa aiheudu. Ainoastaan kuopiessa se voisi kolhaista jännettä pystytolppaan, joten jännesuojat sai riittää. Lastauksessa tein niin, että annoin painetta riimunnarusta vetämällä Roopen pysähtyessä. Heti, kun se lähti jälleen eteen päin, hölläsin narusta. Lastaus sujuikin hienosti. Palkkioksi se sai porkkanaa. 

Matka meni hyvin. Ainoa hetki, jolloin Roopen kärsivällisyys meinasi loppua, oli tankkauksen yhteydessä. Sen mielestä oli tyhmää jumittaa paikallaan.

Perillä äiti kävin ilmoittautumassa ja itse aloin laittaa Roopelle trailerissa suitsia. Keväällä se tirvaisi pääni trailerin seinään, joten siitä oppineena päässä oli kypärä ja trailerin etuovi kiinni. Tämä osoittautuikin hyväksi systeemiksi, sillä Roope piti päätä hienosti paikalla ja sain laitettua suitset hyvin päähän. Sitten vain autosta ulos. Matka oli Roopea kyllä sen verran jännittänyt, että löysempää kakkaa oli tullut aika reilusti ja sitähän oli sitten takajalkojen sukat ihan ruskeat. Tähän olin varautunut ja mukana oli vettä sekä sieni.

Laitoin Roopen riimusta riimunnarulla kiinni trailerin takaosaan. Siinä se seinoin hienosti ja sain itse pestä sukat puhtaaksi. Harjasin hevosen vielä kertaalleen ja pyydin kostealla sienellä irtokarvat ja pölyn pois.

Näyttelyälueella Roope käyttäytyi hyvin. Pari kertaa se säpsähti lampaita. Tilan ankoista ja possuista se ei välittänyt ollenkaan. Muutenkin se oli enemmänkin laama.

14.9.2013

Veryttelin Roopea vähän maneesissa juoksemalla. Taisin ehtiä vähän liikaa juoksemaan ja aikaakin vierähti. Olisi pitänyt huomata antaa sille vettä jo aiemmin, sillä parin tunnin päästä kun päästiin takaisin traikulle, se join mielellään. Käytös oli tosiaan oikeinkin hyvää. 

Arviointiin mennessä Roope meinasi hypätä minun päälle, kun joutui ylittämään valkoisen laudan. Eipä se tuosta silti kierroksia kerännyt. Ehkä olisi ollut hyväksi kerätä siitä vähän kierroksia, sillä se oli niin laama kuin vain voi olla. Liikkui se kuitenkin ihan ok, mutta ei luoja sitä rakennearvostelua. Siihen pysähtymisen jälkeen se lysähti aivan totaalisesti. Seisoi kuin mikäkin luuska, kaikki roikkui mahaa ja korviä myöten. En siinä saanut siihen ryhtiä yhtään lisää. 

Tuomarit kiinnittivät kaiken huomion sen huonoon yleiskuntoon. Se oli tuomareiden mielestä laiha ja lihasköyhä. En kylläkään tiedä, että huomasivatko sen ikää, mutta turha jossitella. Eikä sitä käy kieltäminen, etteikö se tällä hetkellä olisi laihahko, mutta on se kasvanutkin.

Muuten arvostelu oli seuraavanlainen:

Laatutyyppi: saisi olla parempi laatutyyppi, 7 

Runko: kevyt, korkeajalkainen, kaula hieman alas kiinnittynyt sekä lihasköyhä ja lyhyehkö, kattava lautanen, 7

Jalat ja Kaviot: hyvät jalka-asennot, 9

Käynti: hieman ahtaat liikkeet, mutta pitkä ja matkaavoittava käynti, 8

Ravi: suorat liikkeet, lennokas ravi, 9

Erityishuomioita: laihahko, vaikeuttaa arvostelua

Palkinto: III

Arvostelun jälkeen vuorossa oli kuvaus kentän toisessa päässä. Täällä Roope ryhdistyikin sitten heti. Se oli oikein helppo kuvattava. Korvat oli hörössä ja seisoi nätisti.

Kuvia löytyy ainakin täältä: http://kghaituva.kuvat.fi/

Roope reissusta kotiutuneena

Turvallisesti kikkaratukka tarhassa

Arvostelupaperi ja III-palkinto

Yhtä kaikki, reissu oli onnistunut siinä mielessä, että hevonen käyttäytyi mallikkaasti. :)

Syksy on saapunut

Keväällä jo "pientä" hysteriaa aiheuttanut herpesvirus aiheutti peruutuksen Kyvyt Esiin tapahtumalle. Nyt syksyllä ne kuitenkin järjestetään, tosin pienemmässä mittakaavassa. Siinä on siis tähtäin tälle syksylle. Ilmoitin Roopen Ypäjälle karsintoihin, jotka ovat siis 26.9.

Laidunkausi päättyi elokuun lopussa. Kesä kului poikaporukassa, joka nyt vaihtui neitiseuraan. Tarhakaverina Roopella on nyt siis vuotias tammavarsa, jonka tarkoituksena on opetella ravurinuralle. Ensimmäinen kohtaaminen nuorisolla oli ollut melko kostea, sillä Roope oli nuollut tamman aivan läpimäräksi.

Kesän aikana kävin vuolemassa Roopen kaviot laitumella pariin kertaan. Viimeisen vuolun tein tuossa heinäkuun puolella, joten siitä oli kulunut aikaa joku puolitoista kuukautta ja kavioit olivatkin jo sen näköiset. Eivät sentään olleet aivan järkyttävät, mutta selvästi oli seinämässä jo ylimääräistä, joka ei pehmeällä pellolla tietenkään ollut kulunut ollenkaan. Pyysin kengittäjän vuolemaan Roopen kaviot, sillä halusin välillä ammattilaisen näkemyksen jalkojen tilanteesta. Jalat oli edelleen hyvin suorassa ja kaviotkin näyttivät melkoisen hyviltä. Olivat tosiaan kasvaneet hieman liikaa, mutta tosiaan hyvässä mallissa. Vuolun ajan Roope käyttäytyi hienosti. Antoi pitää jalkoja hyvin ylhäällä, eikä sitä haitannut vaikka kengittäjä käyttikin standia.

Roopen jalat ennen vuolua 5.9.

Ennen vuolua 5.9.

Vuolun jälkeen 5.9.

Vuolun jälkeen 5.9.

Roopen jalat vuolun jälkeen 5.9.

Lunki kaveri

Sunnuntaina harjoiteltiin irtohypytystä. Tein pikkukentälle seuraavanlaisen kujan (tai oikeastaan se oli lopulta tällainen):

------	Maapuomi
	Väli n. 3m
------	Ristikko n. 40cm
	Väli n. 7m
------	Apueste pysty  n. 70cm
	Väli n. 10,5m
------ ------	Okseri n. 90 cm

Alkuun talutin Roopen läpi kujasta niin, että puomit oli maassa. Sitten päästin sen kujaan vapaana, kuten varsinaisessa irtohypytyksessä kuuluukin. Roope lähti hyvin innolla kohti kujaa. Vähän se sekoili jaloissaan, sillä välit eivät olleet alkuun aivan kohdillaan. Näitä sitten vähän säädettiin pidemmiksi. Esteitä lähdin nostamaan yksitellen kujan alusta lähtien. Lopulta kaikki esteet olivat jo ylhäällä. Tosin välit olivat vieläkin liian lyhyet, sillä Roope teki viimeisen välin yhdellä laukka-askeleella kahden sijasta. Luottavaisesti se kuitenkin meni kujaan aina uudelleen. Nyt jälkikäteen ajatellen olisi ollut parempi laittaa viimeinen väli heti alkujaan yhden laukan väliksi. 

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa harjoituksia kohti tavoitetta. Pari kertaa ajattelin Roopen vielä irtohypyttää ennen Ypäjää.

Kesälomaterveisiä!

Roope toivottelee kaikille hyvää kesälomaa! Rapsutuksista poika nautiskeli oikein olantakaa.

Kohti kesää!

Hiljaista on ollut pari viikkoa, kun en viime viikonloppuna käynyt tallilla. Perjantaina menin sitten katsomaan Roopea. Enhän meinannut edes tuntea sitä! Se oli kasvanut kahdessa viikossa niin paljon. Lihaksia Roope oli tiputtanuyt, kun on tuota kasvupyrähdystä ottanut. Ja luoja, miten suuri sen pää oli. Ei ollut enää lapsihevosen pikkuinen pää, se oli aikuisen hevosen pää. Niin se vain kasvaa.

Perjantaina vuolin sitten Herra Hermannin kaviot. Oli ne kasvaneet jonnin verran. Roopelle oli tullut säteiden viereen sellainen uurre, että kaikki lika jäi sinne kiinni. Kengittäjää konsultoin tästä asiasta aiemmin ja hän kehoitti vuolemaan anturaa säteen reunoilta sen verran, että lika pääsee tulemaan pois. Näin siis toimin, vaikka aluski tuntui aika hurjalta. Nyt Roopella on oikein kivat kuperat kavionpohjat ja parin päivän seurannalla totesin, että lika tulee nyt pois kavioista hyvin. JES!

Viikonloppu meni aika leppoisissa merkeissä. Perjantaina ja lauantaina vähän syöttelin Roopelle vihreää, sillä sunnuntaina pääsisivät kesälaitumeen.

Tänään sitten lahdettiin aamusta viemään hevosia. Harjasin Roopen nopeasti ja laitoin Coopersektiä, jotta ei elukat kiusaisi niin paljon. Laidun on ihan tässä tallin lähistöllä, mutta vietiin silti oman tallin pojat kopilla, kun muut jo osottelivat meitä. Laumaan tuli nyt kolme ruunaa ja yksi ori, joista Roope on ainoa ratsu. :)

Laitumelle hevoset päästettiin yhtä aikaa. MItään ihmeellisempää hämminkiä kukaan ei ahiheuttanut. Kävivät haistamassa toisiaan ja sitten mentiin jo miljoonaa ympäri laidunta. SIinä katseltiin hevosia ja totesin ravimiehille, että tuo hevonen, millä laukka on kaikkein ominaisin askellaji, on minun. Ravimies tokaisi siihen, että se onkin huono juttu. Piti sitten korjata, että kyseessä on ratsu, joten on ihan toivottavaa, että se laukkaa. :)

Muutama kuvakin tuli todistusaineistoksi. Kiitos äidin.

Hitaasti on edetty kevään aikana, sillä olen käynyt vain kiikonloppuisin. Vaikka kevään tavoitteeseen ei ihan ylletty, eli heppa olisi opetettu täysin ajolle, olen silti tyytyväinen. Se kulkee kärryjen edessä taluttaen, juoksee liinassa ja toimii irtona, irtohypytetty hieman ja vuoleminen sujuu, kuten kaikki muutkin hoitotoimenpiteet. Aivan ihana sankari. Haaveillen olen jo muiden kisaamista katsellut. Kyllä se kipinä sieltä iskee. :)

Kesän mittaa tulee varmasti kirjoiteltua vähemmän, mutta koitan aina jotain kuvia käydä napsimassa. Niin, ja ne Kyvyt Esiin järjestetään sittenkin syksyllä, joten sinne mennään. :)

Mukavaa kesää kaikille!!!

Ei uutta auringon alla

Tosiaan, ei mitään järisyttäviä ole lähiaikoina tapahtunut. Jollei lasketa sitä, että ajoin viikolla ekan kerran itse Roopea takaa. Kiltti poika se oli, vaikka kuski ei ihan aina kartalla ollutkaan. On muuten tosi vaikea hahmottaa ohjasotteiden tehoa noin pitkillä ohjilla, kun on tottunut niihin ehkä max metrin pituisiin piuhoihin. Välillä mentiin vähän kiemuraan, mutta onneksi silti oikeaan suuntaan. Ansku toki käveli vierellä ja opasti. Itselle vaikein osuus taisi olla se, että vaatii hevosta toimimaan kuten pyydetään. On ratsailta paljon helpompaa, ainakin mun mielestä :)

Eilen oltiin sitten taas kärryttelemässä. Harjaillessa Roope oli ihan lunki ja seisoskeli nätisti. Valjastaessa se vähän härnääntyi, mutta osittain se johtui ötököistä ja osittain mahavyöstä. Tuupattiin kärryt vielä sisälle ja käännettiin Roope toiselle käytävälle. Ulkona tuuli aikalailla. Siinä vaiheessa alkoi yks jos toistakin jännittää, sillä Roope kirkaisi pään pariin metriin ja näytti aikas säpsyltä. Katseltiin Anskun kanssa toisiimme ja mietittiin, että kerjätäänköhän tässä ongelmia. Siinä kärryjen laiton yhteydessä pohdittiin päivän suunnitelmaa, jonka todettiin muovautuvan matkalla, riippuen herran käytöksestä.

Kun kärryt oli perässä ja Ansku rupesi kipuamaan kärryille, Roope heitti laamamoodin päälle. "Kyllä mä tiiän miten nää hommat hoidetaan." Siitä seitten lähdettiin pihalle ilman mitään ongelmia. Ei tuntunut tuuli vaivaavan tai mikään muukaan vaan rauhallisesti lompsoteltiin kohti tietä. Siinä matkalla todettiin, että käydään kiertämässä lenkki, joka alunperin suunniteltiin. Ei Roopea haitannut uusi paikka tai puupinon päällä liehunut pressukaan.

Paluumatkalla oltiinkin sitten päästy konehallin ohi, kun Pasi huomasi vastaan tulevan traktorin. Tässä kohtaa kaikille tiedoksi, että meidän kylällä on eräs tila, jonka väki painaa sitä traktorin kaasupoljinta nähdessään hevosen, saati hidastaisivat. Joten siinä nanosekunti mietittiin ja todettiin, että onneksi siitä kohdasta pääsi pellolle. Pellolla tehtiin ylimääräinen lenkki, joka hivenen ärsytti Roopea, joten se löi taas etusta maahan ja kiukutteli pään kanssa. Rauhoittui se kuitenkin melko nopeasti ja päästiin takaisin tielle jatkamaan kotimatkaa.

Tiellä päästiin ehkä sen 50 metriä, kunnes takaa tuli auto peräkärryn kanssa. Tällöin ei auttanut kuin mennä tiensivuun, sillä muualle ei päässyt. Autoilija sentään vähän hiljensi, muttei se nyt hiljaakaan ajanut. No, eipä se paljon Roopea haitannut. Siinä se vain käveli kiltisti tiensivussa, korvaakaan letkauttamatta. Hieno mies!

Selvästi ylämäkiin vetäminen Roopea vähän arsyttää, joutuu töihin. Vaikka ne ikäviä ovatkin, silti Roope kiskoo kärryt urhoollisesti aina perille asti. Tänään vielä kärryilemään ja sitten muutama päivä taukoa taas.

Kärryponi

Roope on saanut suloisen pikkuveljen 29.4. Kirsin mukaan tämä tapaus on hieman rauhallisempi yksilö. Kuvat Taru Arola

Lauantaina valmistauduttiin kohti kärryhepan elämää muistuttelemalla, että miten ohjasajossa toimittiinkaan. Roope meni hienosti, ilman minkän valtakunnan protestointia tai kiukuttelua. Ansku "ajeli" sillä kentällä jos jonkin moista lenkuraa ja totesi, että eiköhän huomenna laiteta kärryt perään.

Yöllä syntyi myös meidän talliin uusi, pirteä tammavarsa.

Lauantaina pojat otti rennosti tarhassa päiväunien merkeissä,

kunnes Reino oli sitä mieltä, että nyt jätkät ylös.

Sunnuntaina olikin vuorossa kärryjen laitto. Ensin käytiin vähän ohjasajamassa pohjalle. Ansku sai suostuteltua, että Roopelle laitettiin huput, mutta pumpuleihin omistaja ei myöntynyt. Ansku totesi vain, että on ensimmäinen varsa hänen opetuksessaan ilman lappuja ja sekkiä :)

Roope oli tänään vähän änkyrätuulella jo heti ensimmäisellä kiekalla. Päätettiin kuitenkin laittaa kärryt perään. Tauttajia siis kaksi ja kuski kärryillä. Anette sattui olemaan tallilla, joten tuli vielä varoiksi perään kävelemään, jos jotain tapahtuu. Äiti oli keräämässä todistusaineistoa tästä tapahtumasta, joten en selitä koko homma läpiinsä, mutta todettakoon Roopen olleen urhea. Hienosti se suoriutui, vaikka välillä vähän ärsyttikin.

Tästä on taas hyvä jatkaa. :)