Roopehan sai viime viikolla potkun jalka
ansa ja tietysti se turposi. Aluksi hoidettiin sitä kyläämäämällä ja laittamalla Hyalonauihketta haavaan. Tallinpitäjä laittoi pariksi yöksi myös betadinehauteen. Muutaman päivän päästä jalka näytti jo paremmalta. Missään vaiheessa Roope ei jalkaa kuitenkaan ontunut. Viikonloppuna jalan haava vuoteli ja itse jalka oli lämmin. Aiemmin yksi hevoseni sai potkun jalkaan ja tuolloin isku osui luuhun asti, joten vähän pelotti ettei vain taa olisi sama homma.
Päädyttiin lopulta siihen ratkaisuun, että käytetään heppa varoiksi klinikalla. Onneksi aika saatiin jo tiistaille ja tallinpitäjä lupasi Roopen sinne kuskata.
Klinikkareissu oli mennyt oikein hyvin. Eläinlääkäri oli kehunut Roopen yleiskuntoa ja sanonut sen olevan nyt kovassa kasvuvaiheessa, sillä kasvurajat olivat isot. Paras uutinen oli se, että luut oli ehjät! Onni suosii mua kerrankin! Roopea ei ollut tarvinnut edes rauhoittaa, joten dopingsääntöjäkään ei rikota perjantaina. Ell oli suositellut haavan hoitoon jatkossakin betadinehaudetta. Saatiin siis lupa lähteä huomenna Ypäjälle.
Tallinpitäjä oli saanut Roopen laittettua traikkuun kiinni ja mennyt sulkemaan takapuomia. Tällöin viereisen auton varsat olivat ruvenneet huutamaan. Ensin Roope oli vain huutanut takaisin, mutta seuraavalla kerralla se oli vain vinkaissut ja rykäissyt. Samassa takapuomi oli mennyt poikki ja yksi kolmesta narusta katkennut, yhdestä lukko hajonnut ja viimeisen pikalukko oli auennut. Sitten tämä oli tyytyväisenä peruutellut pihalle kopista, pysähtynyt ja ruvennut vain huutamaan tallinpitäjän vieressä. Oli tallinpitäjä ollut aikalailla hoomoilasena. Roope on kyllä ihme poni. Tästäkään se ei saanut mitään paniikkia tai vastaavaa. Ei mitään. Koppiinkin se oli mennyt ihan hyvin uudelleen ja matkustanut kotiin nätisti. Tässä hevosessa on ihanaa ja toisaalta outoa se, että se ei hysterisoidu mistään. Se saattaa jäädä käytävälle kiskomaan itseään, mutta hetken kuluttua tajuaa sen olevan turhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti