Sunnuntain Match Show

Sunnuntaina suunta olis siis Niihamahan Mätsäreihin. Roopen luokka, 0-3 vuotaat muut, oli klo 11.50, joten tallille ei tarvinnut kovin aikaisin mennä. Kymmenen maissa siellä kuitenkin oltiin ja puunailin sek letitin Roopen. Meinasi näin pitkästä aikaa olla letittäminen hankalahkoa, ei meinannut tulla sopivan kokosia. Lopulta sain niistä sellaiset, että ne itselleni kelpasivat.

Mukaan pakattiin siis suitset ohjineen, juoksutusvyö ja sivuohjat, harjat, kypärä ja hanskat sekä ämpäri juottoa varten. Matkalla sitten huomasinkin, että olin unohtanut ottaa raipan mukaan. Samalla myös tajusin, etten ollut maksanut ilmoittautumista etukäteen, kuten kutsussa oli ohjattu. Kuitti olisi pitänyt näyttää kansliassa. Perillä jätin Roopen vielä autoon ja saapastelin nöyränä kansliaan, josko kuitenkin saisimme osallistua ja maksaa summan perillä. Onneksi tämä ei tuottanut ongelmaa, osansa varmasti auttoi se, että Niihamassa oli seuraestekisat samaan aikaan ja kanslia ihan normaalisti käytössä.

Kansliasta päästyäni vireittelimme minulle selkään numerolapun, jonka sain kansliasta. Ei muuta kuin kypärä päähän ja laittamaan Roopelle autoon suitsia. Mieheni oli matkassa korvaamattomana apuna mukana. Kun Roope oli saatu pihalle, laitoin sen takasiltaan kiinni. Onneksi Roope käyttäytyy fiksusti ja sen voi sitoa kiinni. Näin sain itse hakea tarvittaviä välineitä autosta. Viimeiset silaukset harjalla ja Roope oli siisti. Kiitos ShowShinen, ei paljon ollut lika tarttunut. :)

Olisin halunnut Roopea hieman juoksuttaa ennen esittämistä sivuohjien kanssa, mutta juoksuttamiselle ei ollut tilaa. Halusin kuitenkin saada Roopen lihaksia vähän ylös ennen arvostelua, joten ei auttanut kuin laittaa omaa töppöstä toisen eteen ja ruveta iste juoksemaan vierellä. Aluksi teimme muutaman pätkän ilman sivuohjia, jonka jälkeen laitoin ne kiinni.

Roope liikkui tässä ihan hyvin, mutta kaipasin kuitenkin, varsinkin käyntiin, hieman lisäkaasua. Pyysinkin miestäni hakemaan pusikosta minulle vittan. Minussa ainakin herätti hilpeyttä tuo karahka, oli se sen verran paksu, pituus oli kyllä hyvä. :) Ajoi se kuitenkin asiansa. Tosin Roope keksi, että sitä voi syödä.

Itse esittäminen sujui ihan hyvin. Roope esitti melko hyvää käyntiä, jossa oli aktiivisuutta ja yliastuntaakin ihan hyvin. Tosin se etuosa on edestä ahtaanlainen, ei riittävän irtonainen. Ravi saimmekin juosta pari kierrosta, sillä ensimmäinen pätkä meni vähän pomppimisen puolelle. Tässäkin Roope liikkui hyvin eteen ja oli melko lennokas, vaikkakin sen etuosan liike on suppea.

Roopen arvostelu

Rakennearvostelussa se sai kehuja ryhdikkyydestä, ilmeikkäästä päästä ja kaulan liittymästä, joka kuitenkin saisi olla lihaksikkaampi. Lisäksi siitä mainittiin, että lapa on hyvä asentoinen ja takaosa on lihaksikas. Jalkojen asennot oli sivusta hyvät, mutta takajalan vuohiset saisi olla pidemmät.Tällä kertaa se palkittiin I-palkinnolla ja oli luokkansa toinen. Luokassa tosin ei ollut, kuin kolme osallistujaa. Mielestäni järjestys oli kuitenkin ihan oikea.

Roopen ruusukkeet (kaksi alinta sunnuntailta)

Laitan vielä myöhemmin videota mätsäreistä.

Valmistautumista huomiseen

 Huomenna olisi siis Niihamassa Match Show ja sitä silmällä pitäen tähän päivään kuului puunailua ja juoksutusta.

Ihan aluksi putsailtiin ja öljyttiin miehen kanssa tädiltä lainaan hakemani valjaat. Oli ne huolon tarpeessakin. Hyvä, että sain ne edes purettua, sillä oli ne sen verran koppuraiset. Ei niistä vielä ihan priimat tullut, mutta alkuun päästiin, öljyä kaipaa vielä lisää.

Onneksi Roopesta on tullut rauhallinen ja helpoti käsiteltävä nuorukainen, sillä sen kanssa on mukava totuttaa tuota miestänikin hevosten käsittelyyn. Kovasti ne tallilla seurustelevat keskenää sillä välin, kun minä touhuan jotain muuta tai keräilen tavaroita kasaan. Eilisen harjailujen ja showshinen suihkuttelujen jäljiltä Roope oli näennäisesti aika puhdas eikä siitä ihna hirveästi karvaakaan lähtenyt. Kaviotkin tuntuivat olevan aika hyvässä kuosissa, sillä niihin ei ollut likaa kertynyt juuri ollenkaan. Vain oikeassa etujalassa oli enemmän, sille pitääkin tehdä jotain.

Roope eka kerta satula selässä liinassa. (joskus maaliskuussa)

Tälle päivälle olin suunnitellut juoksuttavani Roopen sivuohjilla kentällä. Tallilla sattui juuri olemaan enemmänkin porukkaa, joten joustettiin ja mentiin pyörössä. Halusin juoksuttaa tänään sivuohjilla sen takia, että saisin Roopen vielä ryhdistäytymään ja herättelevän lihaksiaan, jotta se näyttäisi huomenna parhaita puoliaan.

Eli ensin juoksutin sitä hetken ilman sivareita, jotta se saa hieman vertyä. Sen jälkeen sivuohjat kiinni ja käynnissä ajatuksena saada mahdollisimman aktiivista ja matkaa voittavaa käyntiä. Roope esittää ajoittain erittäin hyvää käyntiä, mutta se ei tee sitä kovin pitkiä pätkiä. Käynnissä pyydän sitä etenemään paremmin maiskuttamalla ja kohdistamalla painetta sen takaosaan. Heti, kun se liikkuu paremmin eteen, vähennän paineen ja kehun sitä äänellä. Käynnin muotouduttua hyväksi, pyydän hevosta siirtymään raviin sanoen sille "ravi" ja lähden samalla hölläämään itse paikallani. Mikäli hevonen ei tähän reagoi, annan sille huomattavasti isoman paineen lähestymällä sen takaoaa nopeasti, samalla iskien jalat maahan siten, että hiekka pölisee, ja käyttämällä raippaa kiivaasti. Tämä siksi, että haluan sen reagoivan pieneen apuun. Mikäli pienin voimakkuus ei toimi, siirrytään vitoseen. Näin hevonen pysyy herkkänä avuille, eikä turru.

Ravin jälkeen tehtiin vielä laukassa töitä. Aluksi Roope meni enemmän ristilaukkaa, josta sen vielä huono tasapaino näkyy. Tämä kuitenkin korjaantuu ajan kanssa, eikä se nytkään huonosti töitä tehnyt. Itse sen sijaan tein yhden kraavin virheen laukannostossa. Pyysin Roopea laukkaamaan ja olin sijoittunut sen lapalinjan etupuolelle. No eihän sillä ollut muita mahdollisuuksia, kuin tehdä siitä paikasta täyskäännös. Tämän jälkeen se vähän esittelikin köyryloikkia. Ei siinä auttanut, kuin korjata hevonen rauhassa oikeaan suuntaa. Tai oikeaanhan se olikin menossa, sillä sinne sen pyysin. Laukassa Roope esitteli muutenkin köyryloikkia. Niissä näkyi kivasti, miten se nosti lapojaan ylös. Lopuksi se sai vielä juosta hetken ilman sivareita.

Roope on jo muutamassa päivässä, mitä sen kanssa olen tehnyt sivuohjien kanssa, muuttunut ryhdiltään paremmaksi. Varmasti epätasainen maasto, jossa ne lauman kanssa juoksevat, on auttanut asiaan. Tänään sen kaula näkyi kivasti. Ylälinja oli liikutusen jälkeen pyöreä ja selkälihakset oli lapojen takaa ylhäällä. Jännä, miten hevonen voi näyttää erilaiselta ennen ja jälkeen liikunnan.

Iltapuhteeksi pesin vielä Roopen, jotta minulla olisi jokin mahdollisuus saada se huomenna puhtaaksi. Nyt nukkumaan ja kamera lataukseen, jos huomisesta saisi vaikka materiaalia.

Kuulumisia ja uusia maisemia

Yllättäen on taas kertynyt tuota kirjoitustaukoa, joten aika hieman päivitellä kuulumisia.

Pääsiäisen alla Roope muutti uuteen tallin. Nyt tallimatkaa on enää 15 km. Jes! Muuton taustalla oli oman ajan puute. Tallimatkan ollessa 60 km tuli kotipuolessa aina yövyttyä, eikä omassa kodissa paljon aikaa ehtinyt viettämään. Aiemmin olin suunnitellut Roopen muuttavan vasta syksyllä, mutta tilanteet muuttuu.

Ennen muuttoa olin käynyt tallilla kolmisen kertaa viikossa. Pääsääntöisesti ajelin Roopella maastossa kuntoa. Tehtiin sellaisia noin kuuden kilometrin lenkkejä ravaten ja laukaten. Näiden lisäksi sitten juoksutin ja irtohypytin Roopea. Ehdin Roopella jo satulaakin selässä pitämään ja tämän kanssa juoksuttamaan liinassa. Eihän se mitään satulasta sanonut. Sille käy kaikki.

Tähtäimessä oli tänäkin vuonna Kyvyt Esiin karsinnat. Olin ilmoittanut Roopen Korpilahdelle ja vaihdellut työvuorojakin sopivaksi. Sitten tuleekin ilmoitus, että paikkakunnalla on jouduttu karsinnat perumaan. Olisinhan toiki voinut roudata hevosen jollekkin muulle paikkakunnalle, mutta uusien vapaiden järjestely ja pidemmät matkat ei houkutellu, joten tänä vuonna ei päästy Kyykkäreihin. Eipä se maailma silti siihen kaadu.
Arkistoistani läytyy myös pari videota irtohypytyksistä. Laittelen niitä sepustuksien kanssa, kunhan saan ne sopivalle mallille.

Mielestäni Roope oli ennen muuttoa hieman apaattisen oloinen, ehkä se osittain johtui siitä, että se oli ilman tarhakaveria, mutta suuri vaikutus on varmaan ollut työn määrällä. Eli nyt tarkoitus olisi tehdä vähemmän ja se vähän tehokkaammin. Roope on nyt ollut uudessa tallissa viikon verran ja tuntuu, että se olisi herännyt eloon. Nyt Roopella on tarhakavereina friisitamma ja issikkaruuna. Tammalla oli Roopelle aluksi kovasti kiljuttavaa ja kiimaanhan se myös tuli. Aluksi olimme ajatelleet, että issikkaruuna olisi se, joka antaisi Roopelle kyytiä, mutta ne alkoivatin melkein samantein leikkimään. :)

Roope ja Roopen uusi lauma

Nykyinen tarha on pohjaltaan kivan vaihteleva. Näyttää kuvassa aika kivikkoiselta, mutta löytyy sieltä kulkureittejä. Aluksi Roope oli tosi kömpelö. Ei se vieläkään maisteri ole, mutta tasapaino on nyt jo parantunut paljon. Vaihteleva alusta on  tehnyt jo myös sen, että Roopen etuosa on ryhdistytynyt. Nyt se kantaa itseään jo hieman paremmin.

Ensimmäinen päivä pyrössä

Maanantaina trimmailin Roopen etukaviot takaisin kuosiin. Ne oli hieman kellottuneetkin jo, mutta nyt näyttää taas hyvältä. Säteetkin näyttävät jo paremmilta, kun niiden kesiminen alkaa olla ohi. Trimmailujen jälkeen laitoin Roopelle suitset ja juoksutusvyön päällle. Tarkoituksena oli siis mennä kentälle ja antaa sen juosta ensin ilman sivuohjia ja sen jälkeen sivuohjilla vapaana. Outi tuli myös katsomaan tätä hommaa. Ajatuksena on nyt siis se, että Roope vain liikkuu eteen. Roope oli kentällä jo enemmän innoissaan kuin aiemmassa paikassa, nyt se kaasutteli menemään ja esitteli taas niitä lupaavia pukkisarjojaan. Hetken juostuaan laitoin sen sivuohjat kiinni.

Aluksi Roope vähän vastusti sivuohjia, mutta myötäsi kuitenkin, tosin narskutusten kanssa. Roopella on ollut tapana narskutella suutaan. Outi meinasi, että kyseessä olisi jokin stressireaktio. En tätä kyllä epäile. Käynnissä pyysin sitä kävelemään aktiivisesti. Siten, että se oppii myös käynnissä venyttämään askeltaan ja ymmärtämään, ettei jokainen eteen ajava apu käynnisä tarkoita siirtymistä raviin. Kun pyydän Roopea maasta käsin raviin, lähden itse hölkkäämään paikoillani ikään kuin näyttäen sille mallia, että tätä minä haluan. Meillä tämä on ainakin toiminut.

Keskiviikkona lähdin uudelleen juoksuttamaan Roopea ja vaihoin sitten samalla kuolainta. Tällä kertaa kokeilussa on tavallisilla kuolainrenkailla oleva kolmipala, jossa keskiosa on kuparia. Juoksutus tehtiin samalla kaavalla, kuin maanantainakin, eli ensin ilman sivareita ja sitten niiden kanssa. Mielestäni tällä kertaa Roopen suu oli rauhallisempi. Osittain se toki voi johtua siitä, että homma ja paikka oli tutumpi, osansa varmasti tekee kuolain. Ainakin tällä kertaa Roope oli rennompi ja vaahtoa tuli suusta paljon, tuli Roopen hikikin. Yhteensä oltiin kentällä noin 20 minuuttia eli lyhyt, mutta tehokas pläjäys.
Raspasin keskiviikkona myös Roopen takakaviot takaisin järjestykseen.

Tälläinen kuolain kokeilussa

Nyt loppuviikosta pitäisi hakea tädilta kärryt ja valjaat lainaan, että päästään uudessakin paikassa kärryttelemään. Lisäksi sunnuntaina olisi Niihamassa Match Show. Päätin ilmoittaa Roopen sinne, kun Korpilahdelle ei kerran päästy.