perjantai 30. tammikuuta 2015

Ensimmäinen estevalmennus

Kyllä! Nyt on Roopella tehty ensimmäiset hypyt ratsastajan kanssa.

Valmennus oli Niihamassa ja iskä tuli avuksi, ettei nuoren kanssa yksin tarvinnut lähteä. Niihamantielle käännyttäessä minua rupesi pikkuisen jännittämään, tosin hyvällä tavalla. Pihassa otettiin Roope autosta ulos ja laitettin varusteet päälle. Suitset ja suojat sillä olikin, joten vain satula puuttui.

Maneesissa kävin valmentajan juttusilla. Valmentaja hieman ihmetteli, miksi olin jo siellä. Kävikin ilmi, että olin tunnin sovittua aikaisemmin. Taisi olla hivenen hinkua päästä estevalmennukseen. :D No, onneksi mahduttiin siihenkin ryhmään mukaan.

Aluksi kävelin Roopen kanssa maneesissa, että se sai katsella ympärilleen. Roope oli kovin kiinnnostunut kaikesta ympärillään olevasta. Käyttäytyi kuitenkin asiallisesti, joten kiipesin selkään. Jatkoin jonkin aikaa ihan pitkin ohjin käynnissä, kunnes rupesin keräilemään ohjia tuntumalle. Tein pari kertaa edellisestä tunnilta tuttua epäsuoraa käännöstä, jotta sain Roopea kuulolle. Menin siinä muutaman kerran puomin yli ihan vain käynnissä. Ei Roopella ainakaan näistä aiheutunut mitään ihmeteltävää. Tämän jälkeen otettiin ravia. Ravissa Roope oli kovin reippaan oloinen alussa, mikä sinänsä ei ollut ollenkaan huono asia.

Valmentaja oli laittanut uran sisäpuolelle lyhyelle ja pitkälle sivulle puomit maahan. Näitä lähdettiin sitten ylittämään ravissa. Ohjeena oli vain ratsastaa tasaisesti puomin yli siitä mitenkään välittämättä. Itse lähdin helposti liikkeen edelle, jolloin ohjeeksi tuli pyrkiä kantapäiden päälle, jolloin saisin oman tasapainon paremmaksi. Yritinkin keskittyä vain siihen, etten välitä puomeista, ratsastan vain. Tämä menikin hyvin. Roope ei kiemurrellut yhtään puomeille. Aina ei tosin päädytty aivan keskelle puomia. Olisin paremmin voinut antaa Roopen jatkaa puomin jälkeen laukalla, mikäli se sitä olisi tarjonnut.

Muutaman kerran jälkeen samaa jatkettiin laukassa. Tähänkin Roope suhtautui oikein hyvin. Ohjeena oli tässä se, ettei saa välittää siitä, mihin askel osuu. Välillä puomi oli etujalkojen välissä ja milloin missäkin. Välillä se oli siellä missä pitikin. Edelleen piti itse keskittyä siihen, että pitää painon kantapäillä ja oman tasapainon kunnossa.


Seuraava tehtävä oli ylittää puomi uralta, josta kaarrettiin 90-mutka vasemmalle kolmelle ravipuomille. Väli oli n. 3 laukka-askeleen mittainen. Ohjeena oli ottaa mieluummin käyntiin ja kääntää siinä, kuin antaa olla kääntymättä. Ensimmäinen kierros meni yllätyksekseni hyvin. Toisella kierroksella en ollut aivan riittävän päättäväinen, joten päädyttiin puomilinjan ohi. Ohjeeksi tuli painaa aina ulkokantapää alas eikä saanut nojata ylävartalolla sisään. Näin tehdessäni huomasin, kuinka ulkopohje meni kiinni hevoseen ja oma tasapaino pysyi paremmin.


 

Muutaman kerran jälkeen lähdimme hamuamaan puomisarjalta oikealle 90-mutkana seuraavalle puomilinjalle, jossa väli oli suunnilleen samanlainen kuin edellisessä välissä. Ensimmäiset kerrat lähdin vain kääntämään oikealle päin ilman, että mentiin puomeja ollenkaan. En meinannut tohtia vaatia riittävää kääntymistä, joten ei päästy sinne puomisarjalle asti. Valmentaja totesi, että voisin olla siinä hieman päättäväisempi, joten seuraavalla kerralla petrasin. Kääntyminen ei meinannut onnistua, joten hidastin juuri ennen puomeja käyntiin ja jatkettiin toiset puomit käynnissä, joiden jälkeen siirryttiin taas raviin. Seuraavalla kerralla onnistuikin koko tehtävä ravissa. Päättäväisyys ja rauhallisuus siis kannatti.



Tämän jälkeen puomisarjat nostettiin pieniksi pystyiksi. Meidän tehtävä oli kuitenkin vain toinen pysty, jota piti lähestyä ravissa. Minun tehtävänä oli pitää oma tasapaino, katsoa eteen ja olla hypyssä mukana. Este oli niin pieni, että sen voisi ylittää käynnissäkin, mikäli Roope niin paljon hidastaisi. Lähestyimme estettä ravissa. Roope hieman haki esteen vasempaan reunaa, mutta meni kuitenkin hyvin yli ja jatkoi parilla laukka-askeleella. Valmentaja totesi sen olevan hyvä merkki, sillä silloin se oli ponnistanut. Onneksi heppa suoriutui paremmin kuin kuski. En millään onnistunut pysymään oudokseltaan mukana, joten ei auttanut kuin päästää ohjista irti, etten vain jäisi ohjiin kiinni. Seuraava hyppy oli kuskilta jo parempi, mutta jatkettiin ravissa. Kolmannella kerralla Roope liikkui melko hyvin kohti estettä, ponnisti kunnolla, kuski pysyi mukana ja jatkettiin laukassa. Eli melko onnistunut suoritus kolmanneksi hypyksi ratsain. Tähän olikin hyvä lopettaa.



Olin niin tyytyväinen. Jotain on tehty oikein, eikä nytkään mennyt huonosti. Vihdoin olin päässyt omalla varsalla hyppäämään. :)

Outia lainatakseni "Hyvä siitä tulloo!"
Ensi perjantaina sitten uudelleen. Tällä kertaa oikeaan aikaan :)

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Huippu fiilis!

Aivan mahtava fiilis!! Harmi, ettei ole todistusaineistoa.

Eilen oltiin Roopen kanssa Outin tunnilla ja voi vitsi mikä ero saatiin aikaiseksi yhden tunnin aikana. Kuski on usesti jostain suuntaa tai kaikkialta jäykkä eikä ollenkaan elastinen. Tähän saatiin aika paljon korjausta ainakin yden tunnin ajaksi. Hevonenkin kasvoi ja tuli elastiseksi. Miten tähän sitten päästiin.

Aloitettiin jumppaamalla ristiselkää tekemällä "harjoitusavoja". Tarkoituksena oli siis se, että ympyrällä käännettiin etuosaa pienemmälle ympyrälle ja sisähjalla johdettiin sisään. Tässä kohtaa oma alaselkä nostettiin ylös vatsalihaksilla, eli tavallaan kuten hevosenkin haluttiin tehtävän. Kun etuosaa saatiin kääntymään tehtiin ulko-ohjalla pidätä ja sisäjalalla pyydettiin astumaan ristiin. Yksi askel oli jo Roopelle riittävä, jonka jälkeen taas suoraan ja eteen ratsastus. Tätä tehtiin molempiin suuntiin muutaman kerran. Aluksi tämä tuntui kovin vaikealta. Itselleni tehtävän teki paljon helpommaksi se, kun sain kiinni tästä oman vatsan/alaselän "pullauttamisesta". Hevosenkin on tarkoitus nostaa ristiselkää vatsalihaksilla ylös. 

Taivutusten jälkeen mentiin pätkän matkaa ravia. Tässä Roope liikkui kovin lavoillaan ja kipittäen, kuskikin pomppi kuin viimeistä päivää. Joten palattiin takaisin käyntii ja lähdettiin jumppaamaan etulapoja.

Tarkoituksena oli siis tehdä epäsuoraa käännöstä ympyrällä. Molemmat kädet tuotiin kohti ympyrän keskustaa ja hevosen pää asetettiin rehellisesti ulos. Tehtävää tehtiin siten, että sormilla tehtiin kevyesti pidätteitä vuorotellen. Kun oikea jalka nousi ylös, tuli pidäte vasemmalta ja taas päinvastoin. Paino kevyesti sisäpuolella ja ulkopohkeella tarvittaessa ratsastettiin eteen. Tarkoituksena oli siis saada hevonen avaamaan lapaa ja jumppaamaan kylkiä. Tässä oikea kierros tuntui vaikeammalta, mikä johtunee siitä, että Roopella on oikea puoli selkeästi heikompi ja jäykempi. Joten siinä mielessä tämä harjoitus oli omiaan tähän vaivaan. 

 Sitten lähdettiin tekemään samaa ravissa. Toki pienemmillä muutoksilla. Itselleni oli hirmu vaikea saada käsiä toimimaan ihan ravin tahtiin, joten tein pidätteitä joka toisella askeleella. Tämä toimi ihan hyvin. Ongelmana itselläni tosin tahtoi olla se, että hartiat nousi helposti ylös. Lisäksi kevennyksesessä tahtoi olla ikään kuin kaksi vaihetta. Eli alas istuessani tulin satulaan kahdesti alas. Ensin istuin ja sitten vielä syvemmälle. En ole tätä edes itse huomannut. Oli jännä, miten kevennys tasoittui hengittämisellä, oikeastaan kädetkin parani sillä. Eli tarkoitus oli päästä puuskuttamisesta eroon. Hitaasti hengitys sisään nenän kautta ja ulos suun kautta. Hengittämiseen piti käyttää useampi askel. 

Ravissa jatkettiin siis tätä epäsuoraa käännöstä siten, että tein taivuttelua vuoron perään ulos ja sisään. Tässä kohtaa Roopesta tuli oikein letkeä ja eteen päin pyrkivä ratsu, joka kantoi itse omat lapansa. Tässä tulikin muutama vahinko, kun pyysin Roopea liikkumaan taivutuksen jälkeen eteen ja se ponkaisikin takajaloilla oikein kunnolla. Veljet, mitä raviaskeleita sieltä tuli! 

Laukkaaminen ei oikein kuskilta eilen luonnistunut. Hevonen pyrki kovasti eteen, mikä sinänsä oli hyvä asia. Kuskin istuntaa ruvetaan jatkossa työstämään paremmin. Pari hyvää laukannostoa saatiin aikaiseksi, mutta siinä se laukan osalta oliskin. Mutta oli heppa tänän asti tehnyt jo hyvin töitä. Lopuksi mentiin vielä hetki ravia ja lopeteltiin.

Tällä kertaa ratsastus oli sellasta tunteiden vuoristorataa. Välillä nauratti ja välillä meinasi tulla itku, kun tuntui niin hyvältä. Syksyllä on ollut sellainen olo, että pitäisi päästä ratsastamaan "oikealla" hevosella, mutta eilen tuntui kyllä siltä, että ratsastin OIKEALLA hevosella.Ihan mahtava tunne. 

Eilinen ratsastus oli taas niitä päiviä, jolloin tietää miksi ihmeessä tätä harastaa. :)


Perjantaina onkin vuorossa ensimmäinen ulkopuolinen valmennus Niihamassa, elii maneesille mennään. Jännittävää. :) Onneksi sieltä on mahdollista saada todistusaineistoa.









perjantai 16. tammikuuta 2015

Tavoitteita

Aikaa onkin taas vierähtänyt, joten ajattelin aloitella vuotta suunnittelulla ja pienellä päivityksellä.

Roopella on ollut joulukuun ajan lomaa, sillä se vaikutti ennen jotenkin oudolta. Mikään ei varsinaisesti ollut huonosti, mutta jokin oli vialla. Joulukuun ajan Roope lomailikin oikeastaan kokonaan. Nyt tammikuun puolella sille lisättiin erilaista kivennäistä, kuin se oli aiemmin syönyt. Reilu viikon verran Roope onkin ollut nyt kovin iloinen ja reipas lapsonen. Sillä on hirmuisesti touhuvirtaa, joten se on päässyt välillä russivarsan kanssa painimaan.

Koitin Roopelle vanhan hevoseni koulusatulaa ja se yllättäen vaikutti hyvältä. Tosin pian se voi jäädä kapeaksi, mutta hyödynnetään nyt. Oli ihana päästä ratsastamaan koulusatulalla. Nyt jalatkin menivät automaattisesti sinne, mihin pitikin. Ratsastaessakin Roope oli virkeä, eikä tarvinnut hoputella.

Syksyn muuton aikana Roopen rokotukset menivät vanhaksi, joten se on nyt vielä huomisen rokotusvapaalla ensimmäisestä tehosteesta. Puolen vuoden päästä pitäisi muistaa taas.

Olen nyt haaveillut, että saisin Roopen Nuorten hevosten festivaaleille hyppäämään maastoesteitä elokuussa. Tästä syystä pitääkin ryhtyä hommiin tuon hyppäämisen kanssa. Sen verran epävarmuutta omassa tekemisessäni on, että en lähde yksin hyppäämään. Tarkoitus olisi viedä Roope maneesille valmentajan silmän alle. Tästä lisää tuonnempana, kunhan saan päivän sovittua.
Kotitallilla olisi tarkoitus mennä taas Outin tunnille katselemaan perusjuttuja ja etenkin korjaamaan mun istuntaa. Katselin juuri syksyn ratsastuskuvia ja ai että, miten etupainoinen istunta mulla onkaan...