keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Huippu fiilis!

Aivan mahtava fiilis!! Harmi, ettei ole todistusaineistoa.

Eilen oltiin Roopen kanssa Outin tunnilla ja voi vitsi mikä ero saatiin aikaiseksi yhden tunnin aikana. Kuski on usesti jostain suuntaa tai kaikkialta jäykkä eikä ollenkaan elastinen. Tähän saatiin aika paljon korjausta ainakin yden tunnin ajaksi. Hevonenkin kasvoi ja tuli elastiseksi. Miten tähän sitten päästiin.

Aloitettiin jumppaamalla ristiselkää tekemällä "harjoitusavoja". Tarkoituksena oli siis se, että ympyrällä käännettiin etuosaa pienemmälle ympyrälle ja sisähjalla johdettiin sisään. Tässä kohtaa oma alaselkä nostettiin ylös vatsalihaksilla, eli tavallaan kuten hevosenkin haluttiin tehtävän. Kun etuosaa saatiin kääntymään tehtiin ulko-ohjalla pidätä ja sisäjalalla pyydettiin astumaan ristiin. Yksi askel oli jo Roopelle riittävä, jonka jälkeen taas suoraan ja eteen ratsastus. Tätä tehtiin molempiin suuntiin muutaman kerran. Aluksi tämä tuntui kovin vaikealta. Itselleni tehtävän teki paljon helpommaksi se, kun sain kiinni tästä oman vatsan/alaselän "pullauttamisesta". Hevosenkin on tarkoitus nostaa ristiselkää vatsalihaksilla ylös. 

Taivutusten jälkeen mentiin pätkän matkaa ravia. Tässä Roope liikkui kovin lavoillaan ja kipittäen, kuskikin pomppi kuin viimeistä päivää. Joten palattiin takaisin käyntii ja lähdettiin jumppaamaan etulapoja.

Tarkoituksena oli siis tehdä epäsuoraa käännöstä ympyrällä. Molemmat kädet tuotiin kohti ympyrän keskustaa ja hevosen pää asetettiin rehellisesti ulos. Tehtävää tehtiin siten, että sormilla tehtiin kevyesti pidätteitä vuorotellen. Kun oikea jalka nousi ylös, tuli pidäte vasemmalta ja taas päinvastoin. Paino kevyesti sisäpuolella ja ulkopohkeella tarvittaessa ratsastettiin eteen. Tarkoituksena oli siis saada hevonen avaamaan lapaa ja jumppaamaan kylkiä. Tässä oikea kierros tuntui vaikeammalta, mikä johtunee siitä, että Roopella on oikea puoli selkeästi heikompi ja jäykempi. Joten siinä mielessä tämä harjoitus oli omiaan tähän vaivaan. 

 Sitten lähdettiin tekemään samaa ravissa. Toki pienemmillä muutoksilla. Itselleni oli hirmu vaikea saada käsiä toimimaan ihan ravin tahtiin, joten tein pidätteitä joka toisella askeleella. Tämä toimi ihan hyvin. Ongelmana itselläni tosin tahtoi olla se, että hartiat nousi helposti ylös. Lisäksi kevennyksesessä tahtoi olla ikään kuin kaksi vaihetta. Eli alas istuessani tulin satulaan kahdesti alas. Ensin istuin ja sitten vielä syvemmälle. En ole tätä edes itse huomannut. Oli jännä, miten kevennys tasoittui hengittämisellä, oikeastaan kädetkin parani sillä. Eli tarkoitus oli päästä puuskuttamisesta eroon. Hitaasti hengitys sisään nenän kautta ja ulos suun kautta. Hengittämiseen piti käyttää useampi askel. 

Ravissa jatkettiin siis tätä epäsuoraa käännöstä siten, että tein taivuttelua vuoron perään ulos ja sisään. Tässä kohtaa Roopesta tuli oikein letkeä ja eteen päin pyrkivä ratsu, joka kantoi itse omat lapansa. Tässä tulikin muutama vahinko, kun pyysin Roopea liikkumaan taivutuksen jälkeen eteen ja se ponkaisikin takajaloilla oikein kunnolla. Veljet, mitä raviaskeleita sieltä tuli! 

Laukkaaminen ei oikein kuskilta eilen luonnistunut. Hevonen pyrki kovasti eteen, mikä sinänsä oli hyvä asia. Kuskin istuntaa ruvetaan jatkossa työstämään paremmin. Pari hyvää laukannostoa saatiin aikaiseksi, mutta siinä se laukan osalta oliskin. Mutta oli heppa tänän asti tehnyt jo hyvin töitä. Lopuksi mentiin vielä hetki ravia ja lopeteltiin.

Tällä kertaa ratsastus oli sellasta tunteiden vuoristorataa. Välillä nauratti ja välillä meinasi tulla itku, kun tuntui niin hyvältä. Syksyllä on ollut sellainen olo, että pitäisi päästä ratsastamaan "oikealla" hevosella, mutta eilen tuntui kyllä siltä, että ratsastin OIKEALLA hevosella.Ihan mahtava tunne. 

Eilinen ratsastus oli taas niitä päiviä, jolloin tietää miksi ihmeessä tätä harastaa. :)


Perjantaina onkin vuorossa ensimmäinen ulkopuolinen valmennus Niihamassa, elii maneesille mennään. Jännittävää. :) Onneksi sieltä on mahdollista saada todistusaineistoa.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti