tiistai 26. helmikuuta 2013

Sienisuihku

Maanantaina tuli käytyä Hööksissä ostamassa Roopelle suitset ja loimi. Aikasemmin hain sieltä jo parit kuolaimet. Olin ajatellut, että ostan nyt halvan loimen, jonka voi sitten tämän sienioperaation jälkeen heittää pois. Ostamani loimi on lopulta aikas hieno, vaikkei kovin kallis ollutkaan. Suitset ovat Hööksin oman malliston mustat remonttiturpahinnalla varustetut yksilöt. Mietin pitkään, että otanko valmiiksi jo full-koon, mutta päädyin cob-kokoon, joka osoittautui lopulta hyväksi. Tässä muutama kuva uusista vermeistä. Full cheek-kuolaimen olen ajatellut ottaa käyttöön, kun ajo-opetus alkaa,





Kotimatkalla poikettiin Lauran kanssa hänen vanhempiensa luona. Siellä kävin hieman kaivelemassa vanhoja varusteita ja mukaan osui vaikka mitä. Parasta oli, että sieltä sain pari rikkinäistä loimea, jotka sopivat oikein hyvin Roopen kuivatukseen tämän sieni-infektion aikana. Toinen oli sellainen vanha villaloimi ja toinen kaulakappaleellinen fleese, josta kaulatarrat oli revenneet. Ne voi hyvin heittää pois tämän jälkeen. Mukaan tarttui myös pienen repeämän saanut harmaa villaloimi, riimu sekä valjassetti. Valjaissa olin kaikki muu paitsi ohjat, joita sitten joutuu tallilta lainaamaan.

Tallilla sitten käytiin Rompulan kanssa vähän kentällä juoksentelemassa. Päälle latettiin juksutusvyö, rintaremmi ja suitset (vanhat vielä). Näiden vermeiden kanssa Roope on jo sujut. Uudet kuolaimet hieman aiheuttaa pureskelua, mutta sekin loppuu aina kunhan on päästy liikkeelle. Aluksi annoin Roopen juosta irtona kentällä. Herra päästeli taas vähän isompia höyryjä menemään. Jossain vaiheessa se tuli ravaamaan ympärilleni. Ajattelin, että näytän Lauralle, kuinka hienosti se menee liinassa. Ja voi pojat! Ei se niin hienosti ole vielä mennytkään. Niin hienosti suuntasi ohjattuna ympyrälle, teki pyöreää ympyrää ja totteli käskyjä. Mentiin ravia ja laukkaa, myös käynti onnistui isommalla ympyrällä. Juoksuttaessani minulla on liina kiinni riimun poskirenkaassa. Jos se olisi leuan alla, olisi päine mielestäni hieman epäselvä. Nyt saan viestin perille paremmin, eikä Roopen tarvitse ihmetellä mihin suuntaan haluan sen menevän. Muutaman onnistuneen kierroksen jälkeen lopetin juosuttamisen. Laura otti hieman videolle Roopea, joten laitan sitä tänne näkyville kunhan saan ne itselleni. Sitä ennen laitetaan tähän vertailukuva Roopen jaloista joulukuulta ja tältä päivältä.




Tämän jälkeen olikin sitten pesun vuoro. Mietin etukäteen, että mitenköhän se sujuu. Tietääkseni Roopea ei ole aiemmin pesty kokonaan, ainakaan minulla ollessai. Noora varmaan voi asian korjata, jos olen väärässä. Auksi Roope oli pesarissa hieman epäileväinen, mutta lopetti melko pian. Tarkoitus oli siis ensin kastella hevonen läpi kotaisin ja sen jälkeen käsitellä Imaverolilla. Aloitin pesemistä ensin varovasti, mutta mitä vielä. Eihän varsa ollut millänsäkään. Siis ei mitään. Paras oli kun otin Roopea molemmista korvista kiinni, käänsin ne eteen päin ja työnsin vesiletkun sen korvien välistä. Siinä se seisoi ja maiskutteli vettä, joka valui pitkin sen naamaa. Ainoa millä se reagoi, oli ulostaminen. Sitä sitten tulikin useampaan kertaan, muttei se löysäksi muuttunut milläänlailla. Kyllä siinä jo vähän mietinkin, että onko tämä nyt ihan normaalia. Ylpeä olin herrasta silti. On se vain sellainen muru.

Lupasin myös kirjoitaa siitä hevosen sieni-infektiosta. Tyypillisesti sieni-infektioissa hevosen karvaan muodostuu pyöreitä karvattomia alueita, jotka voivat myös hilseillä. Karvattomien alueiden raunoilla oleva karva on usein katkeillutta. Näitä laikkuja voi ilmestyä koko keholle sekä pään alueelle. Sieni-infektiosta ikävän tekee se, että se voi levitä hevosesta toiseen suoraan kosketuksessa, mutta myös hoitovälineiden välityksellä. Tästä syystä olisikin hyvä käsitellä koko tallin hevoset samalla kertaa. Sellaisen olen kuullut, että sieni kuolisi 60 asteen pesussa, mutta en mene tätä kirkossa kuuluttamaan, sillä faktaa ei ole esittää. Mikäli sieni-infektion oireet ovat hyvin tyypilliset, usein hoito aloitetaan ilman näytteitä. 
Sitä kyllä ihmettelen, että mistä tämä Roopen sieni on oikein peräisin...

Tässä kuvassa näkyy hieman Roopen sientä. Pää on märkä, sillä se on käsitelty Imaverolilla.


lauantai 23. helmikuuta 2013

Talvipäivä

Tämä päivä oli aivan loistava aloitus lomalle Vietettiin mukavaa talvipäivää talliporukan kanssa. :)

Aivan parasta oli se, että jo kahden hoitokerran jälkeen Roopen sieni on ruvennut talttumaan! Ihan superia! Jee!
Laitoin Roopelle tänään juoksutusvyön lisäksi myös rintaremmin. Ei ollut herra moksiskaan siitä. Lähdettiin Aneten ja Marian matkaan maastoon. He ratsain ja minä talutin. Tulipahan itsellekin lenkki tehtyä. Roope oli alkumatkasta hieman ilmapallo tuulella, mutta rauhoittui kuitenkin. Tähän asti olen talutellut sitä vain vasemmalta puolelta. Tajusin tässä eilen, että sehän tekee siitä vain vinomman, joten nyt onki vuorossa taluttelua myös oikealta. Roope oli kyllä vähän ihmeissään, että mitä sinä siellä teet. Alkukankeuden jälkeen se rupesi kuitenkin sujumaan.

Pikku Roopella on niin hidas käynti, ettei se meinannut pysyä isojen hevosten perässä, mutta otettiin sitten välillä muita kiinni juoksujalkaa. Takaisin tullessa ehdotin, että voitaisiin vähän hölkkäillä. No, hyvä idea sinänsä, mutta pisti kyllä taluttajan puuskuttamaa.

Käytiin myös Roopen kanssa tutustumassa tallin viereiselle hiihtoratsastusradalle. Vähän täytyi herraa sielläkin juoksuttaa, rupesihan tuo leijumaan ihan kunnolla. Ehkä se tietää, että tulevaisuudessa se pääsee sellaiselle radalle vetämään hiihtäjää :)

Laitetaan tähän vähän kuvia tältä päivältä. :)





 

perjantai 22. helmikuuta 2013

Aina vaan pahenee...

Niinhän siinä nyt sitten kävi, että se "rupi" on sientä. Eräs nimeltä mainitsematon käyrä on kyllä hieman korkealla tällä hetkellä, mutta ei voi minkään. Nyt siis ohjelmassa on Imaverolilla käsittelyä. Oikeasti sillä kuuluisi ensin pestä koko hevonen ja sitten jatkossa vaurioituneet alueet uudelleen, mutta vielä ei ole ollut mahdollusuutta pestä sitä kokonaan, jotan nyt on kaksi kertaa laitettu pään alueelle sitä. Maanantaina olisi tarkoitus pestä poika kokonaan. Huoh mikä ruljanssi edessä!

Onneksi Roopen riimu on jo valmiiksi hajalla, niin sen saa heittää sitten roskiin kun hoito on tehonnyt. Vielä pitäisi etsiä netin syövereistä jokin paikka, josta saisi ostaa pesukoneeseen laitettavaa desinfiointiainetta. Saisi sitten sillä pestä harjat ja muut välineet.

Eli maanantaina pestään poika kokonaan Imaverolilla ja sen jälkeen naamassa, ja nyt myös lavalla, olevat vaurioalueet 3-4 päivän välein. Ohjetta kun luin, niin siinä kehoitettiin vielä rapsuttamaan rupea pois, jotta kaikki itiöt saataisiin tuhottua. Varsinaisestihan sieni ei koskaan lähde pois, mutta infektio voidoon hoitaa.

Olin niin suunnitellut, että ensi viikolla laittaisin Roopella valjaita ja muuta sellaista kun kerran itselläni on loma, mutta katsotaan mitä tästä nyt tulee. Prkl.

Näin sitten tällä kertaa.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Voihan rupi

Tämä viikko olikin hieman harvinaisempi, sillä pääsin torstaina tallille. Ohjelmassa oli taas hieman juoksuttamista niin irtona kuin liinassa.

Tosiaan, kuten otsikossa lukeekin, nyt on Roopella silmäkulmassa jotain ihme rupea. Aluksi luulimme sen olevan vain kolhaisu jostain poikien painista, mutta nyt se on hähän levinnyt. Voi per**! Oikean silmän päällä ja silmäluomella on karvaton alue, joka on isohko ja kovaa rupea. Samaa rupea on myös vasemman suupielen ympärillä sekä oikeassa poskessa. Huomenna selvitetään eläinlääkäriltä, että mikä mahtaisi olla kyseessä. Miten tuleekin mieleen lause: Huoleton on hevoseton. Okei, ei se vaikuta miltäänvakavalta, mutta ärsyttää silti. Toivottavasti menee pian ohi.

Mutta siis, torstaina Rompulalla oli ohjelmassa suojat ja juoksutusvyö. Suitsia nyt ei enää niin lasketa :)
Sain Anskulta lainaan s-koon säärisuojat ja ne oli Roopelle ihan hyvän kokoiset eikä herra niistä mitään välittänyt. Eikä tuo oikein ollu tmoksiskaan siitä juoksutusvyöstäkään. Laitan sen aina ensin melko löysälle ja sen jälkeen vasta hiljalleen kiristelen.

Pikku-kentällä päästin Roopen ensin irti juoksemaan. Tällä kertaa se ei esittänyt minkään valtakunnan pukkikoikkaloikkia. Annoin sen ensin vähän liikkua itsekseen ja otin sitten liinan päähän kiinni. Tästä lähetin sen taas ympyrälle. Se on niin valtavan nopea oppimaan asioita. Pitää kyllä olla sen kanssa tarkkana ettei opeta asioita päin honkia. Roope tuntuu reagoivan hyvin tuolle kehonkielelle. Kun haluan sen raviin, otan itse isompia ja hieman ravimaisia askelia sekä maiskutan samalla. Tämä tuntuu toimivan myös laukan kanssa. Eli sitten minä näytän mallia laukka-askelilla ja Roope tekee kilttinä poikana perässä. :) Kyllähän se välillä sinkoilee siinä liinassa ja heittää muutamat pukit. Välillä se pukittaa minua kohti, kun pyydän sitä laukkaan, tällöin olen käskenyt sitä lisää eteen päin. Näin siksi, että en halua sen uhittelevan missään mielessä.

Hieman olen tutustunut tässä mennen talven mittaan sellaiseen metodiin kuin Streightiness Training. Tämän on "kehittänyt" Marijke de Jong. Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja järkeenkäyvätä ajatusmaailmalta. Suosittelen myös tutustumaan. Netistä saa ladattua hänen opuksensa ilmaiseksi. Se on kyllä englanniksi, mutta on todella helppolukuista. :)

No, tähän loppuun vielä pari videota viime viikonlopun juoksutuksista. Edelleen ovat siis editoimattomia :)



tiistai 12. helmikuuta 2013

Kavioita ja juoksutusta :)

Viikonloppu olikin sitten uuden kokeilua :)

Lauantaina ohjelmassa oli Roopen kavioiden raspausta. Tällä kertaa tein sen itse. Otin vain kavion seinämät samalle tasolle kavionpohjan kanssa ja siistin hieman säteitä. No, ei siitä täysin ilman kommelluksia selvitty. Olin jossain epätasapainoisessa asennossa raspailemassa Roopen vasenta etusta. Siitä se sitten nykäsi jalkaa ja minä lensin selälleni käytäväle jääden katselemaan Roopea, joka killui ketjuissa ja loikkasi varpaitteni päälle. Onneksi kummallekaan ei käynyt mitään. Tämän episodin jälkeen Roope sitten rupesikin nuokkumaan ketjuissaj aminä sain olla jaloissa kiinni ihan miten päin vain. :) Mielestäni kavioista tuli ihan hyvät ja näyttivät taas korrektimmalta.

Siinä, kun olin vajaan tunnin säheltänyt kavioiden kimpussa, olikin suitsien vuoro. Tällä kertaa otin sitten kauraa kouraan samalla, kun laitoin kuolaimia suuhun. Vähän se oli hankalahkoa, mutta sain kaurat kuitenkin pysymään kädessä ja kuolaimet hevoselle suuhun. Sitten näytin Roopelle juoksutusvyötä, jonka jälkeen asetin sen varovasti sen selkään. Siitä se ei ollut moksiskaan. Rauhallisesti otin mahavyön mahan alta ja laitoin sen kiinni aivan löysälle. Palkkasin hevosta runsailla kehuillaja kauralla, jonka jälkeen kiinitin vyötä hieman paremmin. Hieno mies. :)

Tämän jälkeen lähdettiin kentälle. Otin liinan mukaan. Anettte oli juuri lopettelemassa ratsastusta isolla kentällä, joten menin sinne. Ohjasin Roopen pienelle ympyrälle, ehkä parin metrin päähän minusta. Ajattelin tätä kokeilla, vaikka Roope ei liinassa osannutkaan vielä kulkea. Jotkut ovat sitä mieltä, että hevonen pitäisi opettaa kulkemaan liinassa taluttajan avustuksella. Itsekin osittain ymmärrän tämän, mutta minkäs sille mahdat jos Roope jo ymmärsi mitä piti tehdä. Ohjasin sitä siis vasempaan kierrokseen siten, että levitin vasemman käteni sivulle ollessani hevosen vierellä osottaen sille menosuunnan, samalla osoitin raipalla sen takaosaa, samalla maiskuttaen. Tästä se lähtikin kävelemään eteen päin, jolloin luonnollisesti vähensin painetta raipan puolelta ja kehuin hevosta äänellä. Pikkuhiljaa se ympyrä siitä suureni ja Roope siirtyi raviin. Jos Roope oli hidastamassa, käytin ääntä ja kehonkieltä ajamaan sitä eteen päin. Halutessani sitä reippaampaan ja isompaan raviin, liikuin liinan päässä isommilla askelilla ottaen juoksuaskelia, kuin näyttäen sille mallia miten halusin sen liikkuvan. Ja avot! Niin se vain toimi :)

Ihan muutaman kierroksen annoin sen juosta liinassa, kunnes päästin sen irti. Herra luonnollisesti otti vähän spurtteja siinä sitten ja selvästi yritti päästä juoksutusvyöstä eroon. Oli meinaan sellasisia mullinpukkiloikkia. Aivan kuin olisi suoraan rodeosta hevosen ottanut. Onneksi kuitenkin vain yhden pätkän verran niitä teki, kunnes jo "rauhoittui"normaalille riekkumisen tasolle ja teki "normaaleja" pukkeja. Ei siis tuntunut juoksutusvyö enää haittaavan. :) Siitä sitten tultiinkin jo sisälle.

Sunnuntaina teemana oli lauantain kertailut. Juoksutusvyön laittaminen ei tuottanut edelleenkään mitään vaikeuksia. Kentällä annoin Roopen ensin vähän juoksennella irrallaan, jonka jälkeen otin sen taas liinaan. Tässä vaiheessa meni muuten hyvin, paitsi ympyrä ei tahtonut olla ihan pyöreä, vetoa oli hieman enemmän tallille päin. Aika hyvin se ymmärsi äänen merkityksen niin eteen ajavana kuin hidastavana apuna. Kertaalleen herra sitten päätti singota ympyrän kaarelta ulos päin ja kääntyä ympäri, jonka jälkeen oltiin tilanteessa, jossa se seisoi minusta pois päin ja liina tuli "ulko-ohjana" käteeni. No, siihen se heti pysähtyi ja odotti, että menen sen pelastamaan. Äiti tuli siinä myös käymään ja näytettiin sitten sille kuinka hieno Roope oli. Äiti otti vähän videollekin kun Roope juoksee liinassa toista kertaa elämässään. Videoa en nyt vielä tähän saa, mutta laitan sen seuraavaan postaukseen. :)

maanantai 4. helmikuuta 2013

Suojia sunnuntaina

Sunnuntaina kävin ajamassa Valtella ennen kuin menin Roopen kanssa leikkimään. Siinä kärrylenkillä tuli mietittyä, että vielä sitä Rompulan kanssa hölkötellään samallailla pitkin kylänraittia, heppa iloisesti korvat hörössä. :) Ihan vielä se ei kuitenkaan ole ohjelmassa.

Harjailin Roopen siinä ensin rauhakseen. Kavioita putsatessani kiinnitin huomiota sen etukavioihin. Sen säteet näyttää jotenkin pienemmiltä kuin ennne. Ihan kuin siinä olisi säteen pinta lähtemässä pois, mutta sen alta ei tulisikaan uutta sädettä. En tiedä johtuuko tämä sitten märistä keleistä vai mistä. Pitää tarkkailla asiaa ja soittaa Lauralle. Lauran kanssa ollaan noita kavioita katseltu, tai Laura vähän enemmän on perehtynyt. Tarkoitus olisi mennä keväällä Vainikan Aittan vuolukurssille. :)

Eilen tosiaan harjoiteltiin vielä hieman lisää suojien laittamista. Edelleen pidin suojia jalassa vain hetken aikaa, mutta tarkoitus on lisätä sitä hiljelleen. Ehkä ensi viikonloppuna otetaan ne kentälle asti mukaan, ei se herra niitä niin paljon aristellut. Oikeastaan sitä ei voi edes aristeluksi kutsua, sillä ei ne tuntunut paljon häiritsevän. Vähän samanlailla se teki kuin eilenkin, nosteli etujalkoja vähän korkeammalle siirtyessään käytävällä, mutta ei muuta.

Kysäisin aiemmin päivällä Anskun (tallin pitäjä) mielipidettä suitsien laittamishäikkäämme. Ansku oli sitä mieltä, että se loppuu aikanaan, kunhan pitää huolen ettei hevonen pääse pois tilanteesta peruuttamalla ja nostamalla päätä. Niin kuin olin aatellutkin. Nyt ei auta kuin harjoitella vain lisää. Toki ajattelin jatkaa herran palkitsemista kuolaimien ottamisesta ruualla. Tällä kertaa iskä hoiti palkitsijan tehtävää, sillä han tuli tallille syöttämään Roopelle porkkanoita. Heti annoin komennon, että ennen ei anneta kuin kuolaimet on suussa. Onneksi iskä on jo hyvin opetettu :) Tällä kertaa Roope ottikin kuolaimet jo aikas hyvin. Vähän täytyi kääntää pätä pois, kun laitoin niskaremmiä korvien taakse, mutta ei mitään merkittävää.

Eilen piti Roopen kanssa mennä pikkukentälle kun isolla kentällä oli heppa tarhaamassa. On tainnut poika oppia aidoilla kiipeilystä tosiaan kerralla, silä enää ei ole mitään hinkua sinne ja muutenkin pikkukentällä meno on paljon rauhallisempaa. :) Tehtiin siinä muutamat seuraamis- ja peruutusharjoitukset. Roope toimi kivasti. Se seurasi minua hyvin ja kääntyi aina perässä. Sitten vähän kuin vahingossa kävi niin, että seisoin Roopen vieressä ja lähdin kävelemään koti sen takapäätä mennäkseni siitä ohi, mutta Roope kääntyikin reippaasti minua kohti. Vau! Se väisti suoraan takaosan pois minusta ja teki ikään kuin etuosakäännöksen. Olin ihan äimänä. Piti sitten kokeilla uudestaan, kun en meinannut uskoa, mutta kyllä se vain teki sen uudelleenkin. Toiseen suntaan se ei mennyt ihan niin keppoisasti. Tein sillä puolella sitten niin, että avustin sitä kädellä reilummin ja hellitin heti kun se väisti sekä tietysti kehuin äänellä ja rapsutuksilla. Totesin sitten, että tältä kertaa saa riittää. :)

Loppuun vielä pri kuvaa Roopesta. Pienenä ne pukit on jo ilmiselvästi opeteltu :)





lauantai 2. helmikuuta 2013

Vauhdin hurmaa

Ihana pikkupakkanen suosi aamulla tallilla käyntiä. Roope mutusteli vielä heiniä tarhassa, mutta raaskin ottaa sen silti. Ennen, kun menin tallille, kävin hakemassa aittasta turparemmiä. Toiveissa oli kyllä löytää tavallinen enkkumalli, mutta ei sellasta tietenkään löytynyt. Päädyin sitten meksikolaiseen.

Tänään Roopen ohjelmassa oli turparemmi, suojat ja vähän kenttäilyä.

Herra oli hieman levoton käytävällä. Oli se sitten saanut loimensakin vähän rikki. Siitä oli sauma, joka olikin jo aiemmin korjattu, ratkennut. Harjailin siinä ihan normaalisti. Minulla oli sellaiset etujalan hivutussuojat, joita oli tarkoitus hieman testailla ja tutustua miltä ne jalassa oikein tuntuisikaan. Näytin Roopelle ensin suojia ja se sai haistella niitä. Sitten laitoin rauhallisesti suojan ensin vasempaan jalkaan. Kiinnittämisestä ei herra sanonut mitään. Sitten olin menossa toiselle puolelle ja pyysin sitä vähän väistämään. Roope taisi vasta siinä vaiheessa huomata suojan, kun jalkaa niin kovin nosteli. Äänellä sitä rauhoittelin ja laitoin toisenkin suojan. Ei se oikeastaan ollut pahoillaan niistä. Vähän se kuoputteli, mutta sitä se oli tehnyt tänään jo muutenkin. Annoin herralle sitten vielä vähän kauraa palkaksi ja otin suojat pois. Okei, piti se tietenkin ikuistaa kameralle, mutta sitten se sai riittää niistä tällä kertaa.


Roopella suojat ekaa kertaa jalassa



Sitten oli vuorossa suitset. Niihin en vielä kiinnittänyt turparemmiä, vaan tarkoitus oli laittaa se jälkikäteen. Roopehan on sellainen, että se ottaisi kaiken suuhunsa, riimunnaruja myöten. Nyt on kuitenkin niin, että kuolaimet ei ole ihan niin kiusanhenkinen juttu. Tämän takia olen nyt ottanut kauraa mukaan. En vielä ole kehittänyt tekniikkaa, että saisin tarjottua kauraa ihan heti kun se ottaa kuolaimet. Pitänee varmaan pyytää siihen vähän auttavaa kättä... No, Roope nyt kuitenkin nostaa päätään kun sille kuolaimia laitan. Annoin sille heti kauraa kun olin saanut niskahihnan korvien taakse. Roopea ei kuolaimet kuitenkaan enää haittaa sitten kun ne on saatu suuhun. Se on nimittäin lopettanut kuolainten maiskuttelun. Tässä kohtaa, jos olisin näin jälkikäteen ollut fiksu, en olisi laittanut sitä turparemmiä kun se kerran oli väärän mallinen. Itse turparemmin laittokaan ei tuottanut oikeastaan ongelmia, mutta ennemminkin sen säätäminen. Kyllä sen sain kuitenkin ihan hyvin laitettua, eikä se Roopea tuntunut häiritsevän.


Roope ja meksikolainen

 

Siitä suunnattiin sitten kentälle. Päästin Roopen vähän irrottelemaan ensin. Sitten kun se oli hetken juossut, päätin ottaa siltä turparemmin kuitenkin pois. Jätin herran hetkeksi pelkille suitsille ilman riimua. Siinä kohtaa tuli itselle hyvä fiilis. Vaikka niinkin pieni asia, kuin suitset, oli nyt suunnilleen hoidettu. Siinä se Roope seisoskeli tyytyväisenä kuolaimet suussa, ilman tietoakaan niiden maiskuttelusta. Hetken annoin sen olla vielä suitset päässä ja vaihdoin ne riimuun. Tässä välissä tein Roopen kanssa hieman maastakäsittelyjuttuja. Ihan näitä perus seuraamisia ja pysähtymisia. Ne onnistui kohtalaisen hyvin. Onneksi, sillä Roope on ollut taas vähän sellainen kaikkitietäväinen narun päässä. No, on se sentään taas iloinen oma itsensä. Lopuksi Roope sai vielä vähän purkaa patoutuneita energiavarastojaan. Niiden iloitteluiden aikana tuli mietittyä, että kukakohan siellä mahtaa pysyä aikanaan kyydissä. :) 

Tässä vielä jonkinlainen video maastakäsittelyjutuista ja herra Roopen iloitteluita, niin kuvina kuin videona.








Videothan on edelleen käsittelemättömiä :)






 Sitten aiemmin lupaamani kuva Roopen tarhakavereista. Vasemmalla Reino ja oikealla Aksu.


Löytyipä kameran kätköistä vielä täälläinen kuva, jossa ollaan katsomassa Roopea ekaa kertaa.