tiistai 12. helmikuuta 2013

Kavioita ja juoksutusta :)

Viikonloppu olikin sitten uuden kokeilua :)

Lauantaina ohjelmassa oli Roopen kavioiden raspausta. Tällä kertaa tein sen itse. Otin vain kavion seinämät samalle tasolle kavionpohjan kanssa ja siistin hieman säteitä. No, ei siitä täysin ilman kommelluksia selvitty. Olin jossain epätasapainoisessa asennossa raspailemassa Roopen vasenta etusta. Siitä se sitten nykäsi jalkaa ja minä lensin selälleni käytäväle jääden katselemaan Roopea, joka killui ketjuissa ja loikkasi varpaitteni päälle. Onneksi kummallekaan ei käynyt mitään. Tämän episodin jälkeen Roope sitten rupesikin nuokkumaan ketjuissaj aminä sain olla jaloissa kiinni ihan miten päin vain. :) Mielestäni kavioista tuli ihan hyvät ja näyttivät taas korrektimmalta.

Siinä, kun olin vajaan tunnin säheltänyt kavioiden kimpussa, olikin suitsien vuoro. Tällä kertaa otin sitten kauraa kouraan samalla, kun laitoin kuolaimia suuhun. Vähän se oli hankalahkoa, mutta sain kaurat kuitenkin pysymään kädessä ja kuolaimet hevoselle suuhun. Sitten näytin Roopelle juoksutusvyötä, jonka jälkeen asetin sen varovasti sen selkään. Siitä se ei ollut moksiskaan. Rauhallisesti otin mahavyön mahan alta ja laitoin sen kiinni aivan löysälle. Palkkasin hevosta runsailla kehuillaja kauralla, jonka jälkeen kiinitin vyötä hieman paremmin. Hieno mies. :)

Tämän jälkeen lähdettiin kentälle. Otin liinan mukaan. Anettte oli juuri lopettelemassa ratsastusta isolla kentällä, joten menin sinne. Ohjasin Roopen pienelle ympyrälle, ehkä parin metrin päähän minusta. Ajattelin tätä kokeilla, vaikka Roope ei liinassa osannutkaan vielä kulkea. Jotkut ovat sitä mieltä, että hevonen pitäisi opettaa kulkemaan liinassa taluttajan avustuksella. Itsekin osittain ymmärrän tämän, mutta minkäs sille mahdat jos Roope jo ymmärsi mitä piti tehdä. Ohjasin sitä siis vasempaan kierrokseen siten, että levitin vasemman käteni sivulle ollessani hevosen vierellä osottaen sille menosuunnan, samalla osoitin raipalla sen takaosaa, samalla maiskuttaen. Tästä se lähtikin kävelemään eteen päin, jolloin luonnollisesti vähensin painetta raipan puolelta ja kehuin hevosta äänellä. Pikkuhiljaa se ympyrä siitä suureni ja Roope siirtyi raviin. Jos Roope oli hidastamassa, käytin ääntä ja kehonkieltä ajamaan sitä eteen päin. Halutessani sitä reippaampaan ja isompaan raviin, liikuin liinan päässä isommilla askelilla ottaen juoksuaskelia, kuin näyttäen sille mallia miten halusin sen liikkuvan. Ja avot! Niin se vain toimi :)

Ihan muutaman kierroksen annoin sen juosta liinassa, kunnes päästin sen irti. Herra luonnollisesti otti vähän spurtteja siinä sitten ja selvästi yritti päästä juoksutusvyöstä eroon. Oli meinaan sellasisia mullinpukkiloikkia. Aivan kuin olisi suoraan rodeosta hevosen ottanut. Onneksi kuitenkin vain yhden pätkän verran niitä teki, kunnes jo "rauhoittui"normaalille riekkumisen tasolle ja teki "normaaleja" pukkeja. Ei siis tuntunut juoksutusvyö enää haittaavan. :) Siitä sitten tultiinkin jo sisälle.

Sunnuntaina teemana oli lauantain kertailut. Juoksutusvyön laittaminen ei tuottanut edelleenkään mitään vaikeuksia. Kentällä annoin Roopen ensin vähän juoksennella irrallaan, jonka jälkeen otin sen taas liinaan. Tässä vaiheessa meni muuten hyvin, paitsi ympyrä ei tahtonut olla ihan pyöreä, vetoa oli hieman enemmän tallille päin. Aika hyvin se ymmärsi äänen merkityksen niin eteen ajavana kuin hidastavana apuna. Kertaalleen herra sitten päätti singota ympyrän kaarelta ulos päin ja kääntyä ympäri, jonka jälkeen oltiin tilanteessa, jossa se seisoi minusta pois päin ja liina tuli "ulko-ohjana" käteeni. No, siihen se heti pysähtyi ja odotti, että menen sen pelastamaan. Äiti tuli siinä myös käymään ja näytettiin sitten sille kuinka hieno Roope oli. Äiti otti vähän videollekin kun Roope juoksee liinassa toista kertaa elämässään. Videoa en nyt vielä tähän saa, mutta laitan sen seuraavaan postaukseen. :)

1 kommentti:

  1. Hehheh, nuoret. Toivotaan ettei tule rodeopukkeja sitten satulan saati ratsastajan kanssa!
    Kiva muuten lukea, että otit kauravinkin kokeiluun. :)

    VastaaPoista