Ihana pikkupakkanen suosi aamulla tallilla käyntiä. Roope
mutusteli vielä heiniä tarhassa, mutta raaskin ottaa sen silti. Ennen, kun
menin tallille, kävin hakemassa aittasta turparemmiä. Toiveissa oli kyllä
löytää tavallinen enkkumalli, mutta ei sellasta tietenkään löytynyt. Päädyin
sitten meksikolaiseen.
Tänään Roopen ohjelmassa oli turparemmi, suojat ja vähän
kenttäilyä.
Herra oli hieman levoton käytävällä. Oli se sitten saanut
loimensakin vähän rikki. Siitä oli sauma, joka olikin jo aiemmin korjattu, ratkennut.
Harjailin siinä ihan normaalisti. Minulla oli sellaiset etujalan hivutussuojat,
joita oli tarkoitus hieman testailla ja tutustua miltä ne jalassa oikein
tuntuisikaan. Näytin Roopelle ensin suojia ja se sai haistella niitä. Sitten
laitoin rauhallisesti suojan ensin vasempaan jalkaan. Kiinnittämisestä ei herra
sanonut mitään. Sitten olin menossa toiselle puolelle ja pyysin sitä vähän
väistämään. Roope taisi vasta siinä vaiheessa huomata suojan, kun jalkaa niin
kovin nosteli. Äänellä sitä rauhoittelin ja laitoin toisenkin suojan. Ei se
oikeastaan ollut pahoillaan niistä. Vähän se kuoputteli, mutta sitä se oli
tehnyt tänään jo muutenkin. Annoin herralle sitten vielä vähän kauraa palkaksi
ja otin suojat pois. Okei, piti se tietenkin ikuistaa kameralle, mutta sitten se sai riittää niistä tällä kertaa.
Roopella suojat ekaa kertaa jalassa
Sitten oli vuorossa suitset. Niihin en vielä kiinnittänyt
turparemmiä, vaan tarkoitus oli laittaa se jälkikäteen. Roopehan on sellainen,
että se ottaisi kaiken suuhunsa, riimunnaruja myöten. Nyt on kuitenkin niin,
että kuolaimet ei ole ihan niin kiusanhenkinen juttu. Tämän takia olen nyt
ottanut kauraa mukaan. En vielä ole kehittänyt tekniikkaa, että saisin
tarjottua kauraa ihan heti kun se ottaa kuolaimet. Pitänee varmaan pyytää
siihen vähän auttavaa kättä... No, Roope nyt kuitenkin nostaa päätään kun sille
kuolaimia laitan. Annoin sille heti kauraa kun olin saanut niskahihnan korvien
taakse. Roopea ei kuolaimet kuitenkaan enää haittaa sitten kun ne on saatu
suuhun. Se on nimittäin lopettanut kuolainten maiskuttelun. Tässä kohtaa, jos
olisin näin jälkikäteen ollut fiksu, en olisi laittanut sitä turparemmiä kun se
kerran oli väärän mallinen. Itse turparemmin laittokaan ei tuottanut oikeastaan
ongelmia, mutta ennemminkin sen säätäminen. Kyllä sen sain kuitenkin ihan hyvin
laitettua, eikä se Roopea tuntunut häiritsevän.
Roope ja meksikolainen
Siitä suunnattiin sitten kentälle. Päästin Roopen vähän irrottelemaan
ensin. Sitten kun se oli hetken juossut, päätin ottaa siltä turparemmin
kuitenkin pois. Jätin herran hetkeksi pelkille suitsille ilman riimua. Siinä
kohtaa tuli itselle hyvä fiilis. Vaikka niinkin pieni asia, kuin suitset, oli
nyt suunnilleen hoidettu. Siinä se Roope seisoskeli tyytyväisenä kuolaimet
suussa, ilman tietoakaan niiden maiskuttelusta. Hetken annoin sen olla vielä
suitset päässä ja vaihdoin ne riimuun. Tässä välissä tein Roopen kanssa hieman
maastakäsittelyjuttuja. Ihan näitä perus seuraamisia ja pysähtymisia. Ne
onnistui kohtalaisen hyvin. Onneksi, sillä Roope on ollut taas vähän sellainen
kaikkitietäväinen narun päässä. No, on se sentään taas iloinen oma itsensä.
Lopuksi Roope sai vielä vähän purkaa patoutuneita energiavarastojaan. Niiden
iloitteluiden aikana tuli mietittyä, että kukakohan siellä mahtaa pysyä
aikanaan kyydissä. :)
Tässä vielä jonkinlainen video maastakäsittelyjutuista ja herra Roopen iloitteluita, niin kuvina kuin videona.
Videothan on edelleen käsittelemättömiä :)
Löytyipä kameran kätköistä vielä täälläinen kuva, jossa ollaan katsomassa Roopea ekaa kertaa.
Herranenaika mitä pukkeja! En muistanut että se noin järkyttäviä pukkeja tekee. Onnea vaan selkään menijälle! :D
VastaaPoistaKiitos Marja! Juu olen niitä pukkeja tuossa hieman jännityksellä katelut. Meinaan, jos tuollaisia tulee kuskin kanssa, niin kyllä meikäläinen lentää kuin leppäkeihäs :D
VastaaPoista