Pieni päivitys

Tässä olen juuri lähdössä tallille ja ajattelin nyt pienen päivityksen pistää siitä, missä mennään.

Roopella oli tosiaan parin viikon vapaa, joka on tainnut tehdä ihan hyvää. Tai sitten energiyyden lisääntyminen on vitamiinilisästä kiinni, tai molemmista. Roope tuntuisi olevan nyt paljon energisempi ja haluaa enemmän mennä eteen päin. Tauon jälkeen juosutinkin vain Roopen ja kyllä siellä virtaa oli.

Ollaan Roopen kanssa aloitettu väistättävien apujen treenaaminen, joka on lähtenyt sujumaan mielestäni aika hyvin. Roopea kun pääsee palkitsemaan, se tajuaa tosi nopeasti mistä on kyse. Pyrin tekemään pidätteet omasta istunnasta, ei ohjasta. Ensimmäisillä yrityksillä huomasin, kuinka oma keho veti aivan pökkelöksi. Ihan kuin olisi tehty jotain tosi vaikeaa. No, onneksi sen tajusin, sillä kohtahan se Roopekin jo otti ensimmäisiä, tarkoituksenmukaisia, sivuttaisaskeleita. Eivät väistöaskeleet tietenkään olleet mitään oppikirjatasoa, eikä pidäkkään. Alussa palkitsin ihan jo ensimmäisestä sivuttaisaskeleesta, tai oikeastaan ajatuksesta sivulle. Yritän laittaa opittavat asiat pieniin palasiin, jotta niiden ymmärtäminen olisi Roopelle helppoa.

Nyt ajattelin mennä jälleen yrittämään helppojen asioiden opettelua. Joku päivä pitäisi pyytää kaveria, josko pääsisi vähän pidemmälle maastoon.

Yhteisen taipaleen alkupäiviltä

Välillä tuntuu, että työ haittaa harrastuksia. Näin yövuorojen jälkeen pääsee taas tallille, vaikkakin väsyneenä. Yleensä en käy yövuoroputken aikaan ollenkaan tallilla, Ihan siitä syystä, että väsyneenä tulee helpommin turhia konflikteja. Lopetin siis valvomisen eilen aamulla ja nukuin sen jälkeen vahingossa kahteen asti. Yritän aina viimeisen yön jälkeen nousta puolilta päivin, jotta seuraavana yönä onnistuisi nukkuminen ja rytmin kääntö. Tällä kertaa se ei vaihteeksi mennyt putkeen, joten tänään on aika väsynyt olo. Siksi jätinkin ratsastamatta ja juoksutin Roopen.

Juoksutin ihan vyön ja sivuohjien kanssa. Aluksi annoin Roopen mennä ilman sivareita ravia ja laukkaa. Tällä kertaa Roope oli hieman laiskan oloinen. Laitoin sille hetken päästä sivuohjat ja sitten mentiin ravia ympyrällä. Tein myös käynnissä takaosan väistöä, eli hevonen joutui astumaan sisätakajalallaan paremmin alleen. Tässä huomaa hyvin, miten hevonen ottaa vatsalihakset käyttöön. Samalla liike tekee hyvää myös ristiselän seudulle. Sisätakan mennessä alle, joutuu hevonen laskemaan samaa lonkkaa, jolloin ristiselkään tulee liikettä.

Lopuksi annoin Roopen juosta irtona sivuohjien kanssa. Sille tuntuu olevan melko vaivatonta tuo ravaaminen. Näyttää, että se menisi ihan perusravia ja silti yliastunta on helposti puolitoista kavion mittaa. 

Roope ja sen äiti

Tallissa rupesinkin miettimään, että Roopehan on tehnyt nyt taas kuukauden hyvin töitä. Sillä pystyy nyt ratsastamaan huoletta pellollakin. Se alkaa ymmärtää pohkeiden eteen päin ajavan merkityksen, nostaa molemmat laukat pohkeesta ja kantaakin itsensä kiitettävästi. Mieleen tuli, että voisi olla syytä laittaa hevosta taas pienelle lomalle. Saahan se toki välillä tälläisiä neljän päivän taukoja, mutta ne menee sen piikkiin, etten tee sillä töitä kuin kolmisen kertaa viikossa. Ajattelin, että sellainen parin kolmen viikon tauko voisi olla hyvä sille. Itselle vaikeampi toteuttaa, kun tekisi niin hirmuisesti mieli ratsastaa Roopella. Tokikaan en nyt saa Roopelle annettua ihan täydellistä lomaa, kun kavioita ja jalkoja pitää hoitaa.

Nyt muutama päivä vuolun jälkeen, kairattu kohta ei näyttänyt enää niin pahalle, mitä tuoreen. Lovi oli myös hyvin pysynyt puhtaava möhnästä ja laitoinkin loveen vain Jodopax-geeliä desinfioimaan sitä. Rivit ovat melko hyvin lähteneet parantumaan. Onhan niissä vielä kunnon ruvet, mutta keskeltä alkaa näyttää paremmalta. Kuivat koppurat putoilivat ihan pitelemällä. Helosania laitoin rupien päälle. Toivotaan, että parantuisi pian.

Kuvia eiliseltä

Eilen serkkuni Laura kävi kuvailemassa meidän menoa. Tuli sieltä kivojakin kuvia. Nämä nyt ovat ihan muokkaamattomia, mutta eiköhän niissä hevonen näy.

Roopesta tuli eilen vuolun yhteydessä sorkkaeläin. Se pääsi kesällä hieman pitkään kavioon ja tästä johtuen sille oli hieman tullut venytystä lamelleihin. Oikeaan etukavioon oli tullut myös pieni halkeama, jota olimme aiemmin jo hoitaneet poistamalla maapaineen seinämältä siltä kohtaa. Halkeamaa pitkin oli kuitenkin päässyt bakteeria kavion seinämän alle. Bakteerin valtaama alue poistettiin ja nyt se pitäisi pitää puhtaana ja seinämät lyhyenä. Ajan kanssa lovi kasvaa pois.

Aika hurjan näköinen. Lovi on siis vain valkoviivaan asti.

Lisäksi etusäteiden kanssa kokeillaan lisästimulaatota laittamalla jotain täytettä bootseihin säteiden kohdalle. Pitää tietenkin olla varovainen, ettei paikat kipeydy liiasta paineesta. Muuten tuli ihan hyvää palautetta kavioista. Olivat hyvässä asennossa eikä mitään muita bakteeripesäkkeitä ilmennyt. Tästä on hyvä jatkaa ahkerasti kavioiden huoltoa.

Hiekkahommeleita

Tässä muutama päivä sitten tallin yhdellä issikalla oli ähkyvaivaa. Tosin hyvin epämääräistä. Ruokahalu oli normaali, ulostetta tuli, mutta maha turvotti ja jokin oli vialla. Kaasua ilmeisesti kertyi. Hevonen sai kipulääkkeet eläinlääkäriltä ja niin edelleen, voi jo paremmin.

Yhtenä päivänä Outi kyseli, olinko huomannut, että Roopen maha hieman turvottaa. En ollut. Tosin sen huomasin, että uloste oli hieman löysempää. Seuraavana päivänä Roope sonti ensin ihan normaalia. Hoitotoimien edetessä se ulosti useasti ja joka kerta löysempää. Suoliäänet kuului mahasta oikein hyvin. Hevonen on ollut hieman kärttyisempi mahastaan.

Mieleen tuli ajatus, josko olisi kyse hiekasta. Hevoset ehtivät kuitenkin tässä kuun alussa olemaan jonkin aikaa oikein lyhytnurmisella laitumella. Jos sitä nyhtäessä olisi mennyt kasa maata mukana. Niinpä hevoset laitettiin Psyllium-kuurille. Kokeillaan tätä ensin ja mietitään sitten, tarvitaanko isompia toimenpiteitä.

Psylliumia Roope saa nyt kerran päivässä kolme mitallista veteen liotettuina. Tuosta Psylliumista tulee aika liisteria, joten vettä saa laittaa reilusti. Noh, siksi se taitaakin sen hiekan tuoda sieltä mahasta ulos. Psyllium sekotetaan väkirehujen joukkoon. Kuurin ajan Roope saakin illalla Psylliumin kanssa vain kauraa, muuten tulisi niin iso satsi, jos Proteinkin olisi vielä turpoamassa.

Huomenna Roopella onkin vuolu, ihan ammattilaisen tekemä. Vainikan Jiri tulee laittamaan Roopen popot kuntoon. Edellisestä vuolusta onkin hieman tarkoituksella (ja väärin) aikaa sen neljä viikkoa. Saan näin mielestäni paremmin irti Jirin käynnistä. Hän voi samalla neuvoa paremmin, että miten lähden kantoja muokkaamaan, jotta säde saataisiin paremmaksi. Tämä säteiden pienuuden ongelma on etenkin etujaloissa. Mahtaakohan siellä olla jotain mädän tynkää... Toisaalta säde ei kasva, jollei se saa kontaktia. No, huomenna sekin selviää. :)

Kuskin oivalluksia

Eilen kävin ratsastamassa Roopella iltapäivän puolella. En tiedä sitten, oliko turvotus laskenut ulkona ollessa vai alkaako vaiva jo helpottaa, sillä Roopen vasen takajalka ei ollut enää ollenkaan niin turvoksissa. Pientä turvotusta vuohisen alapuolella oli, muttei mitään pahaa. Laittelin Roopen siinä varusteisiin ajatuksella, että menen ratsastamaan. Minulla on ollut tapana laittaa naruriimu suitsien päälle, johon sitten kiinnitän liinan juoksuttamista varten. Näin ei tarvitse laittaa liinaa kuolaimiin kiinni ja pääsen välttämään suuhun kohdistuvan turhan vedon. 

Juoksutan Roopea usein ennen ratsastusta hieman, että se saa purkaa mahdolliset jännitykset ja virrat ensin pois. Meillä kun on tuolla kentällä aika paljon muuttujia. Kentän toinen pitkä sivu siis rajoittuu hevosten laitumeen ja toisella pitkällä sivulla on pihapiiri, jossa kulkee kanoja ja kalkkunoita. Lisäksi kentän päädyn aita rajaa lehmien laidunta, jossa on myös yksi kirmaileva vasikka. Eli voi ainakin sanoa, että hevonen tottuu kaikenlaiseen. 

Jännittäviä lehmieä viereisellä laitumella kesäkuussa -14

Tällä kertaa lehmät olivatkin aivan kentän aidan vieressä, joten talutin Roopen ensin katsomaan jännittävää kentän päätyä. Roope on siitä mukava, että se ei pakene mihinkään, kun olen itse sille narun päässä turvana. Kävelytin Roopea uraa pitkin ja aina, kun se oli lähdössä jännittyneenä sivulle, pysähdyttiin. Siinä sitten ihmeteltiin sen aikaa, että Roope rauhoittui, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. Sama tehtiin luonnollisesti toisesta suunnasta. Roope ei kyllä ymmärtänyt, että ne lehmät taitaa pelätä sitä enemmän kuin Roope lehmiä. Tämän toimenpiteen jälkeen Roope ei ollut yhtään jännittynyt juoksutettaessa. Täytyy myöntää, että olin siinä vaiheessa jo niin keskittynyt hevoseen, etten edes muista olivatko lehmätkään enää aidalla.

Nousin lyhyen, molemmin puolisen juoksutuksen jälkeen kyytiin. Olen noussut Roopen selkään koko ajan jakkaralta. Noustessani satulaan, nostan toisen jalkani hevosen yli ja pujotan jalustimen jalkaan, ennen kuin laskeudun istumaan satulaan. Tämän ajan hevosen tulee seistä paikoillaan ja tästä sen namilla palkitsenkin.

Menin kentällä ensin lyhyen pätkän käyntiä. Vaadin Roopelta, että se kävelee reippaasti eteen päin. Eli tässä vaiheessa Roopen oikea vastaus on aina ETEEN. Tämän Roope on jo hyvin hoksannut. 

Roope huhtikuu -14

Alussa oli vaikeutta, sillä ratsastus oli Roopelle uutta, eikä se tiennyt mihin jalkansa laittaisi. Toinen syy oli kuski. Outin kanssa työstimme istuntaani, joka jarrutti ja tuuppasi yhtä aikaa. Eihän se hevonen silloin mihinkään liiku, ylläri. Nyt istunta on jo parempi, muttei vielä hyvä. Tuuppaamiseni on selvästi vähentynyt. Yritin ilmeisesti istunnalla saada hevosta muka oikeaan suuntaan, saati olisin käyttänyt jalkaa. Nyt olen saanut paremmin jalkaa mukaan. Eli pyydän vain äänellä sekä jalalla ja istunta on hiljaa. Jos Roope ei jalkaan reagoi, otetaan käsikaasu, eli raippa, mukaan.

Nyt mennäänkin jo siinä, että Roope alkaa ymmärtää pohkeiden merkityksen. Pysähdyksestä liikkeelle se lähtee jo omallakin ajatuksella, mutta myös jalalla. Raviin saan sen täysin jalalla. Askellajin sisällä tehtävät tempon vaihdokset tarvistevat enemmän äänen apua, mutta ajoittain ne lähtevät ihan pohkeellakin. Vasen laukka tosiaan nousee pohkeesta. Oikean kanssa on ollut himan vaikeutta, sillä Roope tarjoaa vasenta laukkaa.

Kesä -14
Kuva: Kati Faari

Eilen ratsastin molempiin suuntiin pari kierrosta pääty-ympyröineen ravissa sekä molemmat laukat. Ravissa Roope oli aluksi kovin kiireinen ja kulki pää pystyssä, kunnes tajusin ratsastavani 15 senttiä liian pitkillä ohjilla, jonka takia oma käteni oli jännittynyt. Korjattuani ohjan lyhemmäksi ja käden eteen, laskeutui hevosen niska ja ravi rentoutui. Kiva huomata omassa ratsastuksessaan parannettavaa ja nyt on ainakin hevonen, joka opettaa samalla ratsastajaa, kun ratsastaja yrittää opettaa sitä. Opettavaista opettamista. :)

Lyhyen kenttällä ratsastamisen jälkeen mentiin pellolle, jonne pääsy on aina hieman jännittävää, sillä pitää mennä pelottavan pihan läpi, jossa ne kanat ja kalkkunat siis vaeltaa. :)

Roope heinkuu -14

Pellolla Roope onkin menossa vielä enemmän eteen. Itseäni meinasi oiken ruveta ärsyttämään, miten vinossa hevonen kulki. Se oli koko ajan taipuneena vasemmalle ja tuntui, etten saa sitä millään suoraan vaikka yritin siirtää etuosaa vasemmalle. Halusin pellolla sitten hyödyntää tilaa, jotta saisin mennä pidemmän pätkän oikeaa laukkaa. Ensimmäinen nosto tuotti vasemman laukan. Toisella kerralla tein ison ympyrän oikealle ja keskityin siihen, että saisin hieman asetusta oikealle. Nostossa sitten pääsisin myötäämään oikealta. Tästä sainkin oikean laukan. Keskityin oikein siihen, että istun (kevyessä istunnassa) itse oikeaa laukkaa. Pääsimme hyvän matkaa laukkaamaan rennosti. Tämän jälkeen otin pätkän ravia. Käyntiin siirryttyämme tuntui, kuin olisin aivan kierossa. Mitä vielä! Hevonenhan kulki suorassa. Hetken siinä ihmettelin ja tajusin itse nyt istuvani OIKEASTI suorassa. Molemmat istuinluut tuntui. Ei ihme, että toinen tarjoaa vasenta laukkaa, kun sitä kerran pyydetään. Tulin tuosta niin hyvälle tuulelle. Pieni ahaa-elämys jälleen. :) (oli muuten tänään lantio hämillään, mitä lihaksia täällä on venytelty eri asentoon)

Laitumelle pääsy kesäkuu -14
Kuva: Outi Aihkisalo

Pientä takapakkia

Ratsastushommat on lähtenyt hyvin käyntiin. Heppa on alkanut jo itse liikkua kunnolla eteen. Tosin välillä jo hieman liikaakin. Olen käynyt nyt noin kolmisen kertaa viikossa ratsastamassa tai juoksuttamassa. 

Parina kertana Roopella on ollut vaikeuksia oikean laukan kanssa. Se mielellään nostaisi oikeassa kierroksessa vasemman laukan. Vasemmassa kierroksessa taas laukka nousee jo ihan pohkeella. Mietittiin, että olisiko kyse vasemmasta takajalasta. Toisaalta, jos se on jumissa oikealta lavasta tai selästä, voisi sekin aiheuttaa tätä jäykkyyttä. Se selän jumittuminenkin voisi olla mahdollista. Olihan Roope keväällä juuri oikealta lavasta ja selästä jumissa.

Roope nautikelee lasten harjailuista ja paijailuista

Roopelle tuli jo laitumella riviä takajalkoihin ja vasempaan etuseen. Sitä olen hoitanut pesemällä ja rasvaamalla. Nyt toissapäivänä sitten vasen takanen oli turvonnut. Omasta mielestäni se vaikutti enemminkin impparilta. Olisiko sitten rivi tulehtunut. Vaihdoin sitten ravan Jodopaxiin, desinfioivaan geeliin. Kaupasta melkein pitäisi käydä hakemassa Mäntysuopaa. Se olisi luonnollinen desinfioiva pesuaine. Millään en siihen viitsisi hudetta laittaa, sillä hevoset ovat päivät edelleen laitumella. Aion nyt koittaa tehokkaita pesuja ja desinfiointeja ensin. Mietitään sitten.

Eilen en sitten ratsastanut, enkä varsinaisesti juoksuttanutkaan, sillä halusin katsoa Roopen liikkumista. Omaan silmääni ei ainakaan näkynyt mitään epäpuhtautta. Tosin, oikea laukka ei meinannut tulla irtojuoksutuksessakaan. 

Meillä on Roopen kanssa takana nyt kohta kaksi vuotta yhteistä taivalta. Sitä ei oikein osaa sanoin kuvailla, miten hyvältä tuntuu ratsastaa ensimmäisellä omakouluttamalla hevosella. Roopen kanssa on ollut todella mukava tehdä töitä. Viimeisen kuukauden aikan itselle on tullut hirveä hinku päästä ratsastamaan "oikealla" hevosella. Eihän Roope vielä sillä tasolla ole, mutta sillä ratsastaessa tuntuu, että siitä tulee hieno. En siitä koskaan mitään GP-hevosta kyhää, mutta ei se tarkoitus olekaan. Roopella on aina ilo ratsastaa. Se, jos mikä, on tässä parasta ja tärkeintä.

Tässä vaiheessa jo väsähtänyt tallikaveri, Jallu-pentu

Ratsun alku

Kesä on vaihtunut syksyyn ja Roope on palannut kesälaitumelta talliin. Talli tosin on uusi, mutta ei se haittaa.

Roopesta on kesän aikana kasvanut reipas nuorimies, joka ei enää ole pikkuinen ruippana vaan se rupeaa jo näyttämään hevoselta. Uudellla tallilla ollaan jo päästy takaisin työn pariin. Olen ratsastanut Roopella nyt tauon jälkeen viisi kertaa. Jokaisella kerralla se on aina vain parempi ja hienompi.

Pääasiassa ollaan menty kentällä, mutta kerran käytiin pellollakin, jossa vahingossa mentiin laukkaakin, mutta hyvin meni.

Ensimmäisen kerran laukkasin Roopella siis 7. ratsastuskerralla. Sen kanssa on niin mukava tehdä töitä ja opetella nuoren hevosen koulutusta. Opetetaan siis jatkuvasti toisiamme. Roope on todella herkkä istunnalle. Jos jään yhtään puristamaan tai tuuppaamaan, ei se liiku. Joten peiliin saa aina katsoa, kun joku asia ei toimi.

Tällä hetkellä tärkeimpänä asiana ratsastuksessa on se, että hevonen liikkuu eteen ja on rento. Tähän ollaan päästy jo aika hyvin. Ensimmäisellä kerralla tauon jälkeen Roope oli hieman tahmea, eikä se vielä oikein ymmärtänyt pohjeapuja. Osasyynä varmasti oli myös ratsastajan heikkoudet. Onneksi tallikaveri otti ratsastusta videolle, sillä siinä näin hyvin omia virheitä. Totesinkin videon katsomisen jälkeen, että hyi kamala miten tuuppaan istunnalla. Siihen onkin ollut hyvä sen jälkeen kiinnittää huomiota. Tapa on jo paremmin hallussa, mutta ei se vielä kokonaan olle kitketty.

Roopella alkaa pikkuhiljaa löytymään kaasu pohkeesta, toki käytän kyllä ääntä myös paljon apuna. Jarrut sillä onkin ollut kovin hyvät koko ajan. Kääntyminenkin alkaa hiljalleen sujumaan painoapuja paljon käyttäen.

Tässä viime viikolla on ollut ratsastelujen alkaessa samassa yhteydessä myös satulan etsintä. Pari satulaa on vaikuttanut ihan hyvältä. Vielä jotuu hieman mallailemaan. Toinen satula tuntuu paremmalta hevoselle ja toinen minulle. Tietysti hevosen etu edellä mennään, mutta lopullista päätöstä ei ole tehty.

Nyt on sitten ollut ratsastelusta muutama päivä taukoa, jotta heppa sain miettiä oppimaansa rauhassa ja minä sain yövuorojen välissä nukkua.


Tässä pari videota 10. ratsastuskerralta

Kuskille parempi satula

Hevoselle parempi satula.

Tässä olen mielestäni enemmän etukenossa.

Kuvia

Tässä vähän kuvia Roopesta kesälaitumella :)

Roope nauttii rapsutuksista

Muutosta muutoksen perään

Viikonloppu serkkujen luona sujui mukavasti. Roope pääsi tutustumaan järveen ja ehdittiin käymään pienellä maastolenkilläkin ratsain. Lehmät aiheuttivat kyllä hieman ihmetystä. Laitan tähän vähän kuvia reissusta.

 

Roope myös hurmasi iteselleen uuden tyttöystävän reissullaan. Roope ja Tuuti olivat viereisissä aitauksissa. Illalla olimme itse rannassa saunomassa ja kävimme sen jälkeen antamassa vielä viimeiset iltaruuat. Herrasväki oli sitten yhdistäneet voimansa ja onnellisina rapsuttelivat toisiaan samassa aidassa.

Ensimmäinen veteen meno tuli melkoisella loikalla. Ei Roope onneksi tullut minun päälle, mutta lopputuloksena seisoin sen takana liina pitkänä. Muuten veteen tutustuminen sujui rauhallisissa merkeissä.

 

Ehdittiin trimmaamaan Roopen jalatkin taas kuosiin. Oli kiva laitella jalkoja, kun pääsi jakamaan näkemyksiään serkun kanssa. Mitattiinkin Roope ja saatiin siitä 160 cm korkea, ei kyllä uskoisi.

Roope kävi testaamassa bootseja

Elämä on taas vaihteeksi heitellyt, joten Roope ei palannutkaan enään Pirkkalaan vaan Hämeenkyröön kesälaitumelle. Tallin heppaset saivat lokoisat oltavat isolla laitumella.

Näillä mennään. Roope saa nyt viettää hieman kesälomaa. Ainakin lyhkäsen pätkän. Itseään se kovasti liikuttaa laitumella. Juoksee ympäri laidunta ja hyppelee.