Kuskin oivalluksia

Eilen kävin ratsastamassa Roopella iltapäivän puolella. En tiedä sitten, oliko turvotus laskenut ulkona ollessa vai alkaako vaiva jo helpottaa, sillä Roopen vasen takajalka ei ollut enää ollenkaan niin turvoksissa. Pientä turvotusta vuohisen alapuolella oli, muttei mitään pahaa. Laittelin Roopen siinä varusteisiin ajatuksella, että menen ratsastamaan. Minulla on ollut tapana laittaa naruriimu suitsien päälle, johon sitten kiinnitän liinan juoksuttamista varten. Näin ei tarvitse laittaa liinaa kuolaimiin kiinni ja pääsen välttämään suuhun kohdistuvan turhan vedon. 

Juoksutan Roopea usein ennen ratsastusta hieman, että se saa purkaa mahdolliset jännitykset ja virrat ensin pois. Meillä kun on tuolla kentällä aika paljon muuttujia. Kentän toinen pitkä sivu siis rajoittuu hevosten laitumeen ja toisella pitkällä sivulla on pihapiiri, jossa kulkee kanoja ja kalkkunoita. Lisäksi kentän päädyn aita rajaa lehmien laidunta, jossa on myös yksi kirmaileva vasikka. Eli voi ainakin sanoa, että hevonen tottuu kaikenlaiseen. 

Jännittäviä lehmieä viereisellä laitumella kesäkuussa -14

Tällä kertaa lehmät olivatkin aivan kentän aidan vieressä, joten talutin Roopen ensin katsomaan jännittävää kentän päätyä. Roope on siitä mukava, että se ei pakene mihinkään, kun olen itse sille narun päässä turvana. Kävelytin Roopea uraa pitkin ja aina, kun se oli lähdössä jännittyneenä sivulle, pysähdyttiin. Siinä sitten ihmeteltiin sen aikaa, että Roope rauhoittui, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. Sama tehtiin luonnollisesti toisesta suunnasta. Roope ei kyllä ymmärtänyt, että ne lehmät taitaa pelätä sitä enemmän kuin Roope lehmiä. Tämän toimenpiteen jälkeen Roope ei ollut yhtään jännittynyt juoksutettaessa. Täytyy myöntää, että olin siinä vaiheessa jo niin keskittynyt hevoseen, etten edes muista olivatko lehmätkään enää aidalla.

Nousin lyhyen, molemmin puolisen juoksutuksen jälkeen kyytiin. Olen noussut Roopen selkään koko ajan jakkaralta. Noustessani satulaan, nostan toisen jalkani hevosen yli ja pujotan jalustimen jalkaan, ennen kuin laskeudun istumaan satulaan. Tämän ajan hevosen tulee seistä paikoillaan ja tästä sen namilla palkitsenkin.

Menin kentällä ensin lyhyen pätkän käyntiä. Vaadin Roopelta, että se kävelee reippaasti eteen päin. Eli tässä vaiheessa Roopen oikea vastaus on aina ETEEN. Tämän Roope on jo hyvin hoksannut. 

Roope huhtikuu -14

Alussa oli vaikeutta, sillä ratsastus oli Roopelle uutta, eikä se tiennyt mihin jalkansa laittaisi. Toinen syy oli kuski. Outin kanssa työstimme istuntaani, joka jarrutti ja tuuppasi yhtä aikaa. Eihän se hevonen silloin mihinkään liiku, ylläri. Nyt istunta on jo parempi, muttei vielä hyvä. Tuuppaamiseni on selvästi vähentynyt. Yritin ilmeisesti istunnalla saada hevosta muka oikeaan suuntaan, saati olisin käyttänyt jalkaa. Nyt olen saanut paremmin jalkaa mukaan. Eli pyydän vain äänellä sekä jalalla ja istunta on hiljaa. Jos Roope ei jalkaan reagoi, otetaan käsikaasu, eli raippa, mukaan.

Nyt mennäänkin jo siinä, että Roope alkaa ymmärtää pohkeiden merkityksen. Pysähdyksestä liikkeelle se lähtee jo omallakin ajatuksella, mutta myös jalalla. Raviin saan sen täysin jalalla. Askellajin sisällä tehtävät tempon vaihdokset tarvistevat enemmän äänen apua, mutta ajoittain ne lähtevät ihan pohkeellakin. Vasen laukka tosiaan nousee pohkeesta. Oikean kanssa on ollut himan vaikeutta, sillä Roope tarjoaa vasenta laukkaa.

Kesä -14
Kuva: Kati Faari

Eilen ratsastin molempiin suuntiin pari kierrosta pääty-ympyröineen ravissa sekä molemmat laukat. Ravissa Roope oli aluksi kovin kiireinen ja kulki pää pystyssä, kunnes tajusin ratsastavani 15 senttiä liian pitkillä ohjilla, jonka takia oma käteni oli jännittynyt. Korjattuani ohjan lyhemmäksi ja käden eteen, laskeutui hevosen niska ja ravi rentoutui. Kiva huomata omassa ratsastuksessaan parannettavaa ja nyt on ainakin hevonen, joka opettaa samalla ratsastajaa, kun ratsastaja yrittää opettaa sitä. Opettavaista opettamista. :)

Lyhyen kenttällä ratsastamisen jälkeen mentiin pellolle, jonne pääsy on aina hieman jännittävää, sillä pitää mennä pelottavan pihan läpi, jossa ne kanat ja kalkkunat siis vaeltaa. :)

Roope heinkuu -14

Pellolla Roope onkin menossa vielä enemmän eteen. Itseäni meinasi oiken ruveta ärsyttämään, miten vinossa hevonen kulki. Se oli koko ajan taipuneena vasemmalle ja tuntui, etten saa sitä millään suoraan vaikka yritin siirtää etuosaa vasemmalle. Halusin pellolla sitten hyödyntää tilaa, jotta saisin mennä pidemmän pätkän oikeaa laukkaa. Ensimmäinen nosto tuotti vasemman laukan. Toisella kerralla tein ison ympyrän oikealle ja keskityin siihen, että saisin hieman asetusta oikealle. Nostossa sitten pääsisin myötäämään oikealta. Tästä sainkin oikean laukan. Keskityin oikein siihen, että istun (kevyessä istunnassa) itse oikeaa laukkaa. Pääsimme hyvän matkaa laukkaamaan rennosti. Tämän jälkeen otin pätkän ravia. Käyntiin siirryttyämme tuntui, kuin olisin aivan kierossa. Mitä vielä! Hevonenhan kulki suorassa. Hetken siinä ihmettelin ja tajusin itse nyt istuvani OIKEASTI suorassa. Molemmat istuinluut tuntui. Ei ihme, että toinen tarjoaa vasenta laukkaa, kun sitä kerran pyydetään. Tulin tuosta niin hyvälle tuulelle. Pieni ahaa-elämys jälleen. :) (oli muuten tänään lantio hämillään, mitä lihaksia täällä on venytelty eri asentoon)

Laitumelle pääsy kesäkuu -14
Kuva: Outi Aihkisalo