sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Pientä takapakkia


Ratsastushommat on lähtenyt hyvin käyntiin. Heppa on alkanut jo itse liikkua kunnolla eteen. Tosin välillä jo hieman liikaakin. Olen käynyt nyt noin kolmisen kertaa viikossa ratsastamassa tai juoksuttamassa. 


Parina kertana Roopella on ollut vaikeuksia oikean laukan kanssa. Se mielellään nostaisi oikeassa kierroksessa vasemman laukan. Vasemmassa kierroksessa taas laukka nousee jo ihan pohkeella. Mietittiin, että olisiko kyse vasemmasta takajalasta. Toisaalta, jos se on jumissa oikealta lavasta tai selästä, voisi sekin aiheuttaa tätä jäykkyyttä. Se selän jumittuminenkin voisi olla mahdollista. Olihan Roope keväällä juuri oikealta lavasta ja selästä jumissa.


Roope nautikelee lasten harjailuista ja paijailuista
Roopelle tuli jo laitumella riviä takajalkoihin ja vasempaan etuseen. Sitä olen hoitanut pesemällä ja rasvaamalla. Nyt toissapäivänä sitten vasen takanen oli turvonnut. Omasta mielestäni se vaikutti enemminkin impparilta. Olisiko sitten rivi tulehtunut. Vaihdoin sitten ravan Jodopaxiin, desinfioivaan geeliin. Kaupasta melkein pitäisi käydä hakemassa Mäntysuopaa. Se olisi luonnollinen desinfioiva pesuaine. Millään en siihen viitsisi hudetta laittaa, sillä hevoset ovat päivät edelleen laitumella. Aion nyt koittaa tehokkaita pesuja ja desinfiointeja ensin. Mietitään sitten.




Eilen en sitten ratsastanut, enkä varsinaisesti juoksuttanutkaan, sillä halusin katsoa Roopen liikkumista. Omaan silmääni ei ainakaan näkynyt mitään epäpuhtautta. Tosin, oikea laukka ei meinannut tulla irtojuoksutuksessakaan. 






Meillä on Roopen kanssa takana nyt kohta kaksi vuotta yhteistä taivalta. Sitä ei oikein osaa sanoin kuvailla, miten hyvältä tuntuu ratsastaa ensimmäisellä omakouluttamalla hevosella. Roopen kanssa on ollut todella mukava tehdä töitä. Viimeisen kuukauden aikan itselle on tullut hirveä hinku päästä ratsastamaan "oikealla" hevosella. Eihän Roope vielä sillä tasolla ole, mutta sillä ratsastaessa tuntuu, että siitä tulee hieno. En siitä koskaan mitään GP-hevosta kyhää, mutta ei se tarkoitus olekaan. Roopella on aina ilo ratsastaa. Se, jos mikä, on tässä parasta ja tärkeintä.


Tässä vaiheessa jo väsähtänyt tallikaveri, Jallu-pentu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti