Kaikenlaista

Mukava viikonloppu Roopen kanssa takana. Parasta siinä oli se, että Roope on taas niin sanotusti back. Ihana yllätys odotti perjantaina tallissa, kun Rompula katseli karsinasta tutun kirkkain silmin. Jes! Viimeksi olinkin hieman huolissani siitä, mutta enää ei tarvitse olla, sen verran terhakka heponen sieltä kurkisteli.

Perjantaina olikin tosi kylmä, huimat 23 astetta pakkasta. Päätin kuitenkin lähteä Roopen kanssa lenkille. Itselle reilusti vaatteita, liukuesteet kenkiin ja heijastinliivi päälle. Koiralle takki ja heijastinliivi ja hepalle myös takki. Ei muuta kun kävelylle. No, ensin piti hakea Dona (koira) mummulta, kun oli sinne jo ehtinyt leivän toivossa luikahtaa. Kavuttiin sitten mummulan terassille liuskaa pitkin ja koputeltiin Roopen kanssa ikkunaan, josko vaari huomaisi ja saataisiin Dona mukaan. Eihän se sieltä lähtenyt ennen kuin sai pienen palan leipää. Roope oli alkuun sellaisella ilmapallotuulella. Siinä se leijaili narun päässä, mutta rauhoittui kyllä aika pian. Pari autoakin tuli vastaan ja herra käyttäytyi niin mallikkaasti. Ei ollut mitään ongelmia. Ei edes mukana ollut koira saanut Roopea peloteltua vaikka se ilmestyi aina milloin mistäkin puskasta. Tuli siitä reissusta sellainen viiden kilometrin mittainen, joten ihan kelpo lenkki.

Lauantaina oli vuorossa taas kuolainpäivä. Tällä kertaa kävin aittan vintiltä kaivelemassa kuolaimia ja löytyi se kolmipalakin vihdoin. Vertasin sitä Roopella aiemmin olleeseen kumikuolaimeen, mutta se olikin lyhyempi, joten ei sekään käynyt. Onneksi otin mukaan myös normaalin nivelen. Se oli vähän pidempi kuin kolmipala. Laitoin ne sitten suitsiin kiinni. Harjailin Roopen siinä käytävällä ja laitoin kuolaimet suuhun. Oli se hieman aluksi ihmeissään, kun oli erilaiset kuolaimet. Annoin sitten herralle hieman kauraa niin jää parempi maku suuhun. Mentiin siitä sitten isolle kentälle ja juoksuttelin Roopea aluksi irrallaan. Tuli sieltä taas niin makeita laukkatykityksiä pukkisarjoineen, että huh huh. Virtaa oli kertynyt koneeseen oikein kunnolla, mikä siis on ihan hyvä asia. Roopella on sellainen tapa, että se tahtoo jämähtää portin nurkkaan. Tätä koitin lähteä kitkemään pois. Eli tein siis niin, että aina kun Roope oli menossa kohti porttinurkkaa, ajoin sitä eteen päin. Sitten se rupesi vain hiljentämään, kunnes se jo laukkailikin reippaasti porttinurkasta ohi ja lopulta se juoksi isoa ympyrää minun ympärilläni. Siistiä! Vahingossa olin siis saanut sen kehälle ympärilleni. Vielä ei päästy kuitenkaan ihan siihen tilanteeseen, että olisin sen saanut tulemaan luokseni. Koitin tätäkin silti hieman. Eli tarkoituksena on siis ensin jarruttaa heppaa, jonka jälkeen perääntyä pari askelta samalla kääntäen kylkeä hevosta kohden, tällöin sen kuuluisi tulla luokse. Ajoituksenkin toki pitää olla oikea. Roopen kanssa päästiin oikeastaan siihen pisteeseen, että sain jarrutettua sitä ja välillä se pysähtyikin, mutta ei tullut vielä luokse. Kyllä sekin vielä onnistuu. Vaikka luoksetulo ympyrältä ei vielä onnistukkaan, jokin muu sentään onnistuu, nimittäin seuraaminen. Sen jälkeen kun olen Roopea jonkin aikaa juoksuttanut, se on saanut suurimmat virrat purettua ja malttaa keskittyä. Ensin rapsuttelen herraa rauhassa ja kehun paljon, sitten lähden kävelemään eteen päin ja Roope seuraa perässä. Pysähtyessäni kerron sille taas tuomalla jalat korostetusti yhteen, että se ei saa tulla lähemmäs, jolloin Roope pysähtyy niille sijoilleen. Silloin on luvassa aina kehut ja rapsuttelut. Tämän voin toistaa jo muutaman kerran ja herra keskittyy ja seuraa hyvin. Edistystä!

Sunnuntaina Roopella olikin vuorossa jotain uutta, nimittäin se pääsi perähevoseksi. Tästä lähtee siis Rompulan harjoittelu kärryjen eteen. Tallin pitäjä lähti kuskiksi ja Roopen tallikaveri, Vili, veti kärryjä. Roope käyttäytyi oikein fiksusti, lukuun ottamatta yhtä ryntäystä kohti kärryjä. Onneksi sekin säntäys meni nopeasti ohi. Roopelle pään vaivaa tuotti nopeus, sillä noilla ravureilla on vähän matkaa voittavempi käynti kuin ratsuilla. Herra joutui vähän hölkkäilemään kun ei ihan käynnillä pysynyt perässä. Käytiin sellainen ihan pieni lenkki tiellä ja tultiin takaisin. Otettiin myös ihan pieni pätkä ravia ja sekin sujui kivasti. Lopuksi päästin Roopea vähän kentälle iloittelemaan. Äiti oli ottamassa kuvia, joten laitetaan niitä tähän. Laatu ei välttämättä ole kaikkein parasta, mutta menettelee. Siinä äidin kamerassa oli jokin ihme toiminto, jolla sai kaikkia erikoiskuvia, joten näytetään niitäkin.

Ja sitten vielä lopuksi pieni videon pätkä. Ilman mitään editointeja.