tiistai 8. tammikuuta 2013

Helmi!

Täytyy vaan sanoa, että mulla on niin hieno varsa! Se on niin täyspäinen ja kiltti. Roope vuoltiin lauantaina ja lyhennettiin takajalkojen varpaita hieman. Sen oikea etujalka oli jotenkin vinossa, joten kengittäjä veti kannoilta suoraksi ja nyt näyttää taas suoralta. En ollut tätä edes itse huomannut, mutta nyt kun katsoo kaviota niin voi todeta, että on se ehkä suoremmassa. Roopella kun on kirjokaviot niin niistä on helppo katsoa mihin ne osoittaa. Mutta ihan pääasia oli se, että Roope oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti.

Latetaan tähän nyt kuvat Roopen kavioista ja jaloista ennen vuolua. Poni kyllä seisoo hieman vinksin vonksin... Otan sitten uudet kun on kamera taas tallilla mukana. Täytyy silloin ottaa kuva myös Roopen ja Reinon uudesta tarhakaverista Aksusta.




Roope sai myös uuden loimen. On muuten tosi hyvä toppaloimi. Käytettynä siis ostin ja kyllästin Bucasin aineella.




Sunnuntaina harjailin herran ensin kaikessa rauhassa. Jossain joskus olen kuullut, että hevoseen ei saisi koskea piikkisualla. Tässä olen kyllä ihan eri mieltä, toki riippuu hevosesta. Mieti itsesi pitkän karvan kanssa, jonka juuressa on hiellä höystettyä purua ja sitten joku tulisi harjaamaan sinua pullasudilla. Kyllä minulla ainakin laittaisi vihaksi. Mielestäni harjaa kuin harjaa voi käyttää mihin vain, kunhan kuuntelee hevosta. Roope ainakin pitää piikkisuasta ihan hulluna. Sen mielestä sillä oon suotavaa harjata myös päästä.

Jostain syystä Roope on nyt keksinyt, että etukavioiden puhdistuksen yhteydessä voi vähän pelleillä. Enää se ei yritä maate, mutta nykyään täytyy vähän nyppiä jalkaa. Tästä koitan päästä eroon siten, että lasken jalan alas vasta kun jalka on hiljaa. Etujalkojen kohdalla sillä on myös tarve hiplata turvalla minua, mutta tämäkin tapahtuu vain vasemman etujalan puolella, ei koskaan ikealla jalalla. Takajalkojen kanssa ei ole enää mitään ongelmia. Ne herra nostaa kiltisti ja pitää ylhäällä asiallisesti.

Tarkoituksena oli siis mennä kentälle vaikka se nyt jäässä olikin. Laitoin Roopelle suitset päähän. Kuolaimet se ottaa nätisti suuhun, mutta maiskuttelee kuolainta. Käytössä on edelleen se kuminivel, sillä kolmipala ei ole vielä löytynyt. Herra käyttäytyi niin hyvin jo käytävällä kuolainten kanssa, että päätin laittaa riimun suitsien päälle ja lähteä kentälle. Huomasi heti sen, että kun herralla oli vähän muutakin mietittävää, unohtui kuolaimetkin kokonaan, ainakin hetkeksi. Pikkukentällä oli luikasta, mutta sinne piti mennä, sillä iso kenttä oli röpelöinnen. Lähdettiin siis uhmaamaan pikkukentän aitoja... Onneksi kaikki meni kuitenkin niiden osalta hyvin.

Irtojuoksuttelin siinä Roope ensin. Pointtina se, että kun olen sen sään etupuolella, jarrutan sitä, ja kun taas olen takapuolella, käytän kaasua. Sään etupuolella olemista käytetään myös kääntävänä apuna, tällöin annetaan vähän painettakin. Tämän jälkeen otin Roopen hetkeksi naruun ja tein siinä perinteisiä pysähtymisjuttuja. Tällä kertaa niitä pystyi jo tekemään siten, että Roope oli hieman kauempana narussa. Kun haluan sen pysähtyvän, "artikuloin" sen sille selkeästi. Eli tällöin tuon omat jalkani korostetusti vierekkäin ja vien kättä hieman hevosta kohti. Se on ainakin Roopella toiminut hyvin. Se on niin ihanan tunnollinen. Jos se on pysähtymishetkellä ottamassa askelta eteen, se pysäyttää jalan ilmassa ja palauttaa sen takaisin toisen viereen. Rompula Pompula on todella oppivainen. Sunnuntaina tämä sama onnistui jo ilman naruakin. Otin herralta suitset pois välissä ja jatkoin vielä vähän. Tein muutamat peruutukset siten, että pyysin sitä peruuttamaan äänellä, liikuttelin kyynerpäivtä nopeasti sekä astelin korostetusti sitä kohti peruuttaen. Tässä riittää alkuun se, että se lähtee edes yhdellä jalalla peruuttamaan, tällöin paine heti pois ja kehuja perään. Kun se sujuu,, voidaan pyytää useampi askel kerralla. Roope peruuttaa jo muutaman askeleen ihan hyvin. Välillä täytyy muistuttaa, mutta mielestäni se on jo tosi hyvin.

Roope edistyy vaan joka kerta lisää ja itse luotan siihen päivä päivältä enemmän. Meille tulee vielä hyvä suhde. Tuntuu, että Roopekin alkaa luottamaan minuun.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti