Ensimmäinen estevalmennus

Kyllä! Nyt on Roopella tehty ensimmäiset hypyt ratsastajan kanssa.

Valmennus oli Niihamassa ja iskä tuli avuksi, ettei nuoren kanssa yksin tarvinnut lähteä. Niihamantielle käännyttäessä minua rupesi pikkuisen jännittämään, tosin hyvällä tavalla. Pihassa otettiin Roope autosta ulos ja laitettin varusteet päälle. Suitset ja suojat sillä olikin, joten vain satula puuttui.

Maneesissa kävin valmentajan juttusilla. Valmentaja hieman ihmetteli, miksi olin jo siellä. Kävikin ilmi, että olin tunnin sovittua aikaisemmin. Taisi olla hivenen hinkua päästä estevalmennukseen. :D No, onneksi mahduttiin siihenkin ryhmään mukaan.

Aluksi kävelin Roopen kanssa maneesissa, että se sai katsella ympärilleen. Roope oli kovin kiinnnostunut kaikesta ympärillään olevasta. Käyttäytyi kuitenkin asiallisesti, joten kiipesin selkään. Jatkoin jonkin aikaa ihan pitkin ohjin käynnissä, kunnes rupesin keräilemään ohjia tuntumalle. Tein pari kertaa edellisestä tunnilta tuttua epäsuoraa käännöstä, jotta sain Roopea kuulolle. Menin siinä muutaman kerran puomin yli ihan vain käynnissä. Ei Roopella ainakaan näistä aiheutunut mitään ihmeteltävää. Tämän jälkeen otettiin ravia. Ravissa Roope oli kovin reippaan oloinen alussa, mikä sinänsä ei ollut ollenkaan huono asia.

Valmentaja oli laittanut uran sisäpuolelle lyhyelle ja pitkälle sivulle puomit maahan. Näitä lähdettiin sitten ylittämään ravissa. Ohjeena oli vain ratsastaa tasaisesti puomin yli siitä mitenkään välittämättä. Itse lähdin helposti liikkeen edelle, jolloin ohjeeksi tuli pyrkiä kantapäiden päälle, jolloin saisin oman tasapainon paremmaksi. Yritinkin keskittyä vain siihen, etten välitä puomeista, ratsastan vain. Tämä menikin hyvin. Roope ei kiemurrellut yhtään puomeille. Aina ei tosin päädytty aivan keskelle puomia. Olisin paremmin voinut antaa Roopen jatkaa puomin jälkeen laukalla, mikäli se sitä olisi tarjonnut.

Muutaman kerran jälkeen samaa jatkettiin laukassa. Tähänkin Roope suhtautui oikein hyvin. Ohjeena oli tässä se, ettei saa välittää siitä, mihin askel osuu. Välillä puomi oli etujalkojen välissä ja milloin missäkin. Välillä se oli siellä missä pitikin. Edelleen piti itse keskittyä siihen, että pitää painon kantapäillä ja oman tasapainon kunnossa.


Seuraava tehtävä oli ylittää puomi uralta, josta kaarrettiin 90-mutka vasemmalle kolmelle ravipuomille. Väli oli n. 3 laukka-askeleen mittainen. Ohjeena oli ottaa mieluummin käyntiin ja kääntää siinä, kuin antaa olla kääntymättä. Ensimmäinen kierros meni yllätyksekseni hyvin. Toisella kierroksella en ollut aivan riittävän päättäväinen, joten päädyttiin puomilinjan ohi. Ohjeeksi tuli painaa aina ulkokantapää alas eikä saanut nojata ylävartalolla sisään. Näin tehdessäni huomasin, kuinka ulkopohje meni kiinni hevoseen ja oma tasapaino pysyi paremmin.

 

Muutaman kerran jälkeen lähdimme hamuamaan puomisarjalta oikealle 90-mutkana seuraavalle puomilinjalle, jossa väli oli suunnilleen samanlainen kuin edellisessä välissä. Ensimmäiset kerrat lähdin vain kääntämään oikealle päin ilman, että mentiin puomeja ollenkaan. En meinannut tohtia vaatia riittävää kääntymistä, joten ei päästy sinne puomisarjalle asti. Valmentaja totesi, että voisin olla siinä hieman päättäväisempi, joten seuraavalla kerralla petrasin. Kääntyminen ei meinannut onnistua, joten hidastin juuri ennen puomeja käyntiin ja jatkettiin toiset puomit käynnissä, joiden jälkeen siirryttiin taas raviin. Seuraavalla kerralla onnistuikin koko tehtävä ravissa. Päättäväisyys ja rauhallisuus siis kannatti.

Tämän jälkeen puomisarjat nostettiin pieniksi pystyiksi. Meidän tehtävä oli kuitenkin vain toinen pysty, jota piti lähestyä ravissa. Minun tehtävänä oli pitää oma tasapaino, katsoa eteen ja olla hypyssä mukana. Este oli niin pieni, että sen voisi ylittää käynnissäkin, mikäli Roope niin paljon hidastaisi. Lähestyimme estettä ravissa. Roope hieman haki esteen vasempaan reunaa, mutta meni kuitenkin hyvin yli ja jatkoi parilla laukka-askeleella. Valmentaja totesi sen olevan hyvä merkki, sillä silloin se oli ponnistanut. Onneksi heppa suoriutui paremmin kuin kuski. En millään onnistunut pysymään oudokseltaan mukana, joten ei auttanut kuin päästää ohjista irti, etten vain jäisi ohjiin kiinni. Seuraava hyppy oli kuskilta jo parempi, mutta jatkettiin ravissa. Kolmannella kerralla Roope liikkui melko hyvin kohti estettä, ponnisti kunnolla, kuski pysyi mukana ja jatkettiin laukassa. Eli melko onnistunut suoritus kolmanneksi hypyksi ratsain. Tähän olikin hyvä lopettaa.

Olin niin tyytyväinen. Jotain on tehty oikein, eikä nytkään mennyt huonosti. Vihdoin olin päässyt omalla varsalla hyppäämään. :)

Outia lainatakseni "Hyvä siitä tulloo!"
Ensi perjantaina sitten uudelleen. Tällä kertaa oikeaan aikaan :)