Aivan ensimmäiseksi vein Roopen kentälle hieman purkamaan ylimääräisiä paineita. Se päästelikin taas siihen malliin, että oksat pois. Olisiko tuossa vierähtänyt viitisen minuuttia ja sitten palattiin talliin.
Valjaat päälle ja kaksi taluttajaa matkaan. Päädyttiin menemään kahdella taluttajalla ihan varmuuden vuoksi, sillä viimeksi kävi miten kävi. Tallista lähdettiin mallikkaasti liikenteeseen. Roopehan osaa hyvin seurata kuolainta ja ymmärtää, mihin suuntaan sitä pyydetään, kunhan vain haluaa. Tallin pihatieltä kurvattiin pellolle, jossa tehtiin pientä lenkkiä ja ympyrää molempiin suuntiin. Hevonen toimi hyvin eikä ollut mitään ongelmia, joten palattiin talliin kärryttelyä varten.
Roope ei oikeastaan reagoinut kärryjen laittoon mitenkään. Siinä paikalla seistessä pyydettiin hevosta astumaan askelta eteen ja taakse, jotta se hieman sai tuntumaa kärryihin ja samalla nähtiin valjastuksen sopivuus. Kuskin kavutessa kyytiin, Roope jäi hieman ihmettelemään ja painui vasemmalle mutkalle. Tästä hepo suoristettiin ja päästiin lähtemään. Jälleen ohjeena oli pyytää hevosta liinoilla eteenpäin, mikäli se jäisi hidastelemaan tai muuta hälmöilemään. Samoin pään nostaminen ja laskeminen kuului taluttajien tehtäviin.
Ajo sujui suorastaan kuin tanssi. (jos osaa tanssia :)) Tämä heppa osasi. Ei minkäänlaista merkkiäkään edelliskerran ongelmista. Kierrettiin tallin viereinen pelto ympäri ja palattiin talliin. Homma sujui. Koitetaan tästä taas jatkaa, kun ehditään.
Olen kuullut sanottavan, että väsynyt hevonen ei opi. Toisaalta täytyy myös todeta, että sopivasti väsytetty (rauhoitettu) hevonen on paljon helpompi käsitellä. Tällöin säästytään turhilta haavereilta. Tämä väsyttäminen ei tietenkään tarkoita sitä, että hevosta juoksutettaisiin henkihieveriin vaan tarkoitus on saada siitä isoimmat paineet pois.
 |
| Roope ja Roopen uusi tarhakaveri |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti