Menin hakemaan Roopea tarhasta ja se oli heti jo hieman sellaisen velmun oloinen. Välittömästi oli naru suusssa, joten totesin, että menköön kentälle vähän purkamaan energiaa. Vein sen sitten isolle kentälle, eikä tainnut olla turha reissu. Herra veti taas kenttää ympäsi sellasita kyytiä ja pukkiloikkaa, että oksat pois. Minä vain seisoin kentän keskellä ja Roope meni kuin viimeistä päivää höyryten. Mietin siinä, että mitäköhän tästä päivästä oikein tulee.
Matkaan lähdettiin taas siten, että minä olin narun päässä ja Ansku ohjaksissa. Jäin jo heti alusta taaemmas, oikeastaan Anskun vierelle. Suunnattiin heti kentälle. Hommat kulki hienosti. Roope tiesi mitä tehdään. Se tuli hyvin tallista kentälle melkein ilman minun tukea. Kentällä mentiin yhden kierroksen verran ja irrotettiin poika liinasta. SE TOIMI KUN UNELMA! Tiesi todellakin mitä piti tehdä. Ansku veti muutamat kieputukset molempiin suuntiin ja voltteja sekä käännöksiä. Kaikki meni ku vettä vaan. Ei tietookaan mistään kiukutteluista tai muista. Sit vaan äkkiä talliin ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Ansku sanoi tällä kertaa kaiken olleen kunnossa, heppa tuntui suusta hyvältä molempiin suuntiin.
Siis niin siistiä!!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti