Nyt kun KE-tapahtuma on peruttu kokonaan päätin, että keskitymme nyt enemmän kärryttelyn opetteluun. Tänä viikonloppuna asialle ei varsinaisesti tehty mitään, mutta ensi viikolla tulee tehopläjäys sitä lajia.
Lauantaina pääsin vasta myöhään tallille, sillä Hevosmessuilla tuli vietettyä aikaa. Sieltä tarttuikin mukaan Roopelle C-vitamiinia ja ajopiiska. Olen itse lopen kyllästynyt juoksutuspiiskoihin, sillä ne ovat niin raskaita ja niiden kanssa joutuu melkein käyttämään kahta kättä, että niistä on johonkin. Siksi olenkin jo aiemmin halunnut ajopiiskaa. Siinä on päässä lyhyempi naru ja se toimii ihan yhdellä kädellä ja pienellä liikkeellä. Messuilla, kun olin sitä ostamassa, kokeilin miten se kädessä toimii ja kuuluuko siitä mitään ääntä. No, tästä hyvästä sainkin kuulla luennon siitä, miten ajopiiskaa käytetään. Ilmeeni varmasti kertoi tuohtumuksestani, ei minua kiinnostanut kuulla, kuinka ajopiiskaa käytetään "oikein", sanoinkin tällä ihmiselle etten ole ajamassa sillä vaan haluan käyttää sitä juoksuttamiseen. Päätin sitten käydä ostamassa samanlaisen tikun toisesta kojusta yli 10€ halvemmalla. :)
Messuilla kävimme myös katselemassa valjakkoajoa. Kaverini on aiemmin saanut lajista pienen koketuksen groomina toimiessaan. Hän oli ihan intopiukeana, että Roopen kanssa pitää ko lajia ruveta harrastamaan. Minä heikkona hetkenä lupasin, että jos Roope jää liian pieneksi minun ratsastettavaksi, niin sitten voidaan ruveta valjakkoa treenaamaan tosissaan. Luvattu mikä luvattu, nyt toivotaan pojalle lisäsenttejä :)
Illalla kävinkin sitten kokeilemassa piiskaa hivenen. Harjailin ensin Roopen piikkisuan kanssa, on se veijari vain sellanen karvakasa. Kevät on siis tulossa. Pikkukenttä oli jo aika hyvin sulanut, joten menimme sinne. Ensimmäisen kerran meillä ollessaan Roope pääsi sulalle alustalle liikkumaan. Kyllä se siitä sitten ilon ottikin irti. Hevonen juoksi kuin höyryspää ja heitteli sen maallisia pukkeja taas vaihteeksi. Lopuksi otin sitä vielä hieman liinaan ympyrälle. Ei tarvinnut paljon pyytää eteen päin, liikkui kyllä ihan omin jaloin :) Lopuksi tein sen kanssa vielä ravi-laukka-siirtymisiä. Ensimmäisellä nostolla se Roope sinkosi kuin raketti eteen päin ja heitti melkoista pukkia minua kohti. Ajoin sitä heti eteen päin, sillä vaikka kuinka olisi villi olo, niin ei minulle tarvitse perää tarjota. Tämän ensimmäisen sinkoilun jälkeen saatiin jo paljon siistempiä siirtymisiä.
Tänään oli vuorossa perähevosena olo. Ansku otti meidät mukaansa. Lenkille kun lähdettiin niin lunta tuli taivaan täydeltä ja hevonen oli ihan märkä. Kysynpähän vaan, että mihin se eilinen kevät katosi.
Roope reppana ei osaa kävellä ihan samaan tahtiin kuin nuo ravurit, joten se joutui menemään sellaista nöpöhölkkää. Ehkä se vielä oppii. Reilun kilometsin jälkeen otettiin sellainen kilsan ravipätkä myös. Vikru meni oikeastaan niin hitaasti kuin se pystyy ja siltikin Roope sai tulla tukka putkella ravia perässä, välillä se joutui ottamaan laukkapätkänkin Mutta hienosti se käyttäytyi. Ei mitään ongelmia, on se vain niin fiksu mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti