lauantai 22. joulukuuta 2012

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...

Roope oli viimein eilen päässyt uuden tarhakaverinsa kanssa. Reino olikin 2 v toisin kuin muistin. Mutta pojilla oli synkannut hyvin. Ensiksi ne eivät olleet edes tajunneet olevansa samassa tarhassa. Laitan niistä vielä kuvia kunhan saan päivänvalolla otettua jotain edustavia kuvia.


Tänään aamulla menin tallille ja tarkoutuksena oli tehdä maastakäsittelyharjoituksia. Ensin harjailin Roopen käytävällä ja putsasin kaviot. Oikeaan takakavioon oli tullut joku pystylohkeama, joten vedin siihen raspilla poikittaisuran ettei jatkaisi kuroutumista. Herra seisoi oikein nätisti ja jalatkin sai putsata rauhassa. Harjoiteltiin myös sitä, että joka puolelle saisi koskea. Tänän takajalkojen väli ei ollut olen kaan niin kiva paikka kuin viimeksi.

Aiempina päivinä olin päästänyt Roopea isolle kentälle irti. Nyt menin kuitenkin pikkukentälle, sillä siellä oli ratsastettu enemmän, joten oli minullakin joku mahdollisuus päästä eteen päin siinä hangessa. Roope vain huusi kentällä aluksi ja leijui narunpäässä, joten totesin ettei hommista tule siinä tilassa mitään. Päästin pojan juksemaan kentälle irti. Siinä se kaasutteli ensin muutaman kierroksen. Meillä on kentän aita penkereen alapuolella, joten näyttää kuin aidalta voisi hypätä korkeammalle tasolle. No eikö tämä expertti saanut loistavan idean ja lähti yrittämään aidan yli. Siinä ei auttanut kuin katsella sivusta ja toivoa parasta. Ei Roope siitä paikaltaan päässyt yliasti. Se jäi hieman takajaloista kiinni ja sitten jollain ihmeen kaupalla toikkaroi siitä takaisin kentän puolelle. Sitten se tuli minua kohti hämmästyneen näköisenä. Tyhmä poni. Ei onneksi käynyt pahemmin. Pari karvatonta kohtaa tuli, mutta ei aristellut ensitarkastuksella mitään.

Otin herran siten takaisin narunpäähän. Nyt viimein pääsi tekemään sen kanssa edes jotain. Eli tarkoituksena oli harjoitella taluttajan seuraamista, pysähtymistä ja peruutusta. Yllättäen Ropi olikin oikein kuulolla. Pysähähtyi heti kun minäkin ja lähti heti liikkeelle. Ei tarvinnut narusta ohjailla pysähtymään. Se seurasi tällä kertaa ihan kehon kieltä. Kääntymisissä se tähtoo vielä jäädä hitaaksi. Ei väistä kunnolla, mutta sitten kun hidastaa hieman narusta ja pyytää sitten kääntymään onnistuu hyvin. Sitten harjoiteltiin muutamat peruutukset siten, että pysähdyksestä vein käden lavan etuosalle ja hieman laitoin painetta riimuun sekä pyysin äänellä "prr taa". Tällä kaavalla tehtiin muutamat peruutukset ja heti kun Roope otti yhdenkin askeleen taakse, hellitin painetta ja sitten pyysin uudelleen.

Tallissa laitoin Roopen pesariin. Se oli selvästi hieman jännittävä paikka. Kävin vielä tarkemmin sen jalat ja mahanalusen läpi. Mistään se ei onneksi aristanut. Vasemman takajalan polvesta ja sen alapuolelta oli lähtenyt karvaa, samoin oikean etujalan säären ulkoreunalta. Alueet hieman veresti, mutta eivät vuotaneet. Olivat ihan pintanaarmuja. Terramyciniä en löytänyt, joten laitoin haavarasvaa niihin.


2 kommenttia:

  1. Hahha! Voi Roopea! :D Kuulostaa niin roopemaiselta. Toivotaan josko se jotain oppisi.

    VastaaPoista
  2. Toivotaan tosiaan, että ensi kerralla ei tarvitse yli yrittää. :) Onneksi tällä kertaa selvittiin kuitenkin naarmuilla.

    VastaaPoista