Ei siis muuta kuin hevonen ulos karsinasta ja harjaukset siihen. Mietin aluksi, että olisiko pitänyt käydä päästämässä Roopea ensin vähän juokemaan, mutta totesin sen pärjäävän ilmankin sitä. Laitoin jälleen valjaat rauhassa. Aivan kuin Roope ei olisi tällä kertaa reagoinut niin paljon mahavyön kiristämiseen, tai sitten onnistuin laittamaan sen riittävän asteittain. Kuolaimet vaihdoin fullcheekeihin. Vähän tietysti harmitti, kun en tajunnut niitä eilen jo vaihtaa, mutta meni näinkin ihan hyvin. Vähän vaikutti siltä, että Roope olisi pitänyt näistä kuolaimista hieman enemmän kuin siitä toisesta kolmipalasta, ehkä kumikuolaimella oli jotain tekemistä asian kanssa. Oikeastaan ainoa uusi asia, mikä tuli käyttöön, oli ohjakset. Vaikka eihän niistä mitään reagointia seistessä nyt tulekaan. Ohjat vedettiin aisalenkkien kautta ja rintaremmin ali kuolaimiin.
Jouduttiin siinä sitten vielä hetki odottamaan, että Ansku sai muille vielä viimeiset heinät. Siirsin Roopenkin käytävällä vielä sellaiselle paikalle, josta sitten tulevaisuudesta lähdettäisiin kärryjen kanssa.
Vielä ennen lähtöä kerrattiin toimintasuunnitelma. Eli minä ja Anette talutettiin liinoilla, kun Ansku oli ohjaksissa. Aneten kanssa kävelisimme hieman Roopen edellä ja huolehtisimme, että se kävelee keskellä ja suoraan, eikä muutenkaan keksi mitään hölmöilyjä. Käännöksissä oli määrä ohjeistaa Roopea liinojen avulla ja samalla Ansku hieman käyttäisi ohjaa. Totuttelun vuoksi tarkoitus oli myös heilutelle ohjia Roopen kylkiä ja kankkuja vasten. Tehtäisiin lyhyt lenkki ja tullaan takaisin.
Näillä ohjeilla lähdimme matkaan. Eikä oikeastaan ollut mikään yllätys, ettei siinä mitään ihmeellistä ollut. Ainoastaan liinat oli Roopen mielestä hyvän makuisia. Tämä taisi olla sen tapa purkaa pientä hämmennystä. Tehtiin pieni lenkki tiellä ja palasimme takaisin. Äiti oli ottamassa hieman todistusaineistoa. On jälleen ihan käsittelemätöntä materiaalia.
Roope sai hienosta reissusta jälleen palkaksi vähän kauraa. Minulla on nyt ollut tapana antaa sille kuolainten laittoa varten kippoon ottamani kaurat aina hommien jälkeen. Jää sitten ainakin hyvä mieli aina. Siitä veinkin Rompulan pihalle. Päästin sitä vähän kentälle purkamaan energioitaan. Kyllähän se siellä taas melkoisi koikkaloikkia veteli. Harmi vain, että kaikkein villein meno ei tullut videolle.
Huomenna olisi vielä aamulla tarkoitus tehdä uusi lenkki ennen kuin joudun taas lähtemään kohti Tamperetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti