Klinikalla käyty

Maanantaina tosiaan käytiin klinikalla. Nyt vasta ehdin kirjoittamaa, kun on ollut niin kiirettä.

Leikkauksesta on aikaa noin 2,5 kk ja haavan onkalo oli jo melkolailla kiinni, joten kontrollikäynti oli ajankohtainen.

Klinikalla aika moni tunteekin jo Roopen, vaikkei siellä monesti ole käynyt. Leikkauksen valmistelut ja tikkien poistot hoitanut hoitajakin kävi katsomassa, että onkos tämä nyt se sama hevonen. Kyllähän se oli.

Eläinlääkäri tutki ensin Roopen jalkaa ihan paikallaan. Lihakset lavasta on hävinnyt, muttei aivan täysin. Mielestäni siihen on jo hieman tullutkin lisää nyt, kun se on päässyt kävelemään ja muutenkin ulos. Mainitsin, myös vasemman etujalan lämpöilystä, mutta siitä ei sen ihmeemmin olla huolissaan. Alkutarkastelun jälkeen katsottiin hevonen liikkeessä. Käynnissä se oli spontaanisti aivan puhdas, ei ontumaa. Ell halusi vielä nähdä muutaman raviaskeleen. Siinä se ontui selvästi, muttei kuitenkaan ollut jalaton. Ell meinasi, että ontui asteikolla 1-5 noin 2 verran. Tästä suunnattiinkin röntgeniin.

Siellä Roope saikin pikku päiväkännit. Kuva saatiin kivasti heti ensimmäisellä otoksella. Hieman se on otettu eri kulmasta, kuin aiempi verrokki. Tämän jälkeen Roope sai heräillä karsinassa.

Ell pyysi meitä katsomaan kuvaa. Kuvassa näkyi edelleen murtumalinjat, mutta luutuminen oli kuitenkin lähtenyt käyntiin ja murtumalinjat olivat hyvin kohdakkain. Meinasi, että kuva näyttää siltä, mitä tässä kohtaa voi olettaa.

Jatkossa ruvetaan lisäämään kävelyn määrää. Nyt Roope on kävellyt 20-30min kerralla 5-6 kertaa viikossa, siis niin usein, mitä olen ehtinyt. Tarkoitus olisi siis lisätä kävelyä siten, että kesto olisi lähempänä tuntia ja sen yli. Lisäksi saisi ottaa kahdella ohjalla työskentelyä, maapuomeja ja vesimattoa mukaan. Selkään ei vielä nousta. Kärryillä saisi myöhemmin ajaa, jos käyttäytyy kunnolla. Tätä jatketaan nyt seuraava 3-4 kk, eli tuonne helmikuun lopulle. Silloin olisi sitten aika miettiä ravi- ja laukkakuntoutusta, mutta sitä ennen käydään klinikalla kontrollissa.

Tällä viikolla ehdin jo kertaalleen työstää Roopea maasta. Aluksi se oli vähän sitä mieltä, että ei muuten oikein tällänen työnteko huvittaisi, mutta lähti kuitenkin sujumaan. Tehtiin vähän kaarevia uria ja loivia väistöjä. Kyllä se lähti suullaankin työstämään, kun sellaisen vaahdon sai huulillensa aikaiseksi.

Ensi maanantaille sain varattua Roopelle Ekohepoon vesikävelytysmattoajan. Aluksi tietenkin aloitetaan lyhyellä ajalla ja matalassa vedessä. Aamulla klo 9.00 pitäisi siis olla maanantaina Ekohepossa. Roope ei ole koskaan aikaisemmin ollut vesimatolla, joten toivotaan, että se osaa käyttäytyä. Ekoheposta tulee jatkossa ainakin viikottainen vierailukohde, joten onni on, että se on alle 5 km päässä tallilta.