tiistai 24. helmikuuta 2015

Estevalmennus

Tänään oltiin kolmannessa estevalmennuksessa. Siis isolla ESTEvalmennuksessa. Fiilis on aivan huipussa! Tunnin lopussa meinasi tulla itku. 

Roopella tuntui olevan virtaa tänään. Itsenäisissä alkuverkoissa se vain pyyhälsi ravia menemään. No, käynnissä ratsastin sen paremmin kuulolle. Sinänsä yllä mukava, että oli menohalja. 

Roope 2013
Aluksi tehtiin pitkän sivun linjaa siten, että esteet oli laskettu ravipuomeiksi. Tehtävänä oli ratsastaa keskelle puomeja ja suoraan. Seuraavassa kulmassa piti ratsastaa hyvin kulmaan, josta lähdettiin loivalle kiemurauralle pitkällä sivulla ja taas hyvin kulmaan. Tämä tehtävä sujui aika kivasti. Kiemurauralla olisin voinut paremmin taivuttaa vielä, mutta keskityin nyt kulmiin ja nimenomaan siihen, etten sisäohjasta vetämällä työnnä hevosta ulos vaan sisäpohkeella ja ulko-ohjalla ratsastan kulmaan. 

Tämän jälkeen vaihdettiin suuntaa ja jälkimmäiset puomit nostettiin esteeksi. Lähestyttiin siis ravissa ja esteen jälkeen piti jatkaa eteen. Mikäli tulisi kiemurtelua, pitäisi levittää kädet ja kannustaa eteen. Roope tuli puomit hyvin ja lähestyttiin estettä. SIinä sitä hieman epäilytti ja aavistuksen kiemurteli. Sain kuitenkin korjattua levittämällä kädet ja pitämällä oman istunnan vakaana, katse edessä ja äänellä pientä apua. Itse hyppy sujui hyvin ja kuskikin pysyi tällä kertaa paremmin hypyissä mukana. Ohjista jouduin vielä löysäämään, mutta muuten pysyin mukana enkä ollut ohjassa kiinni. Sama tultiin uudelleen, hieman vähemmällä kiemurtelulla.

Oikea kierros on itselleni selvästi vaikeampi suunta, sillä tahdon valua vasemmalle. Oikea lonkka suorastaan syöntyy vasemmalle, samalla vasen kylki pullahtaa ulos. Näin käy sitten hevosellakin herkästi. Koitin tähän keskittyö, etten vain päästä itseäni pyörähtämään satulassa vinkuraan. Aivan suora en tietenkään ollut, mutta keskittyminen auttoi. 

Ensimmäinen ratsastus kevät 2014
Vasempaan kierrokseen toiset puomit nostettiin pystyksi. Linjalle oli tarkoitus tulla sisään ravissa, josta jatkettiin pystylle. Pystyn jälkeen piti ratsastaa hyvin päätyyn, sillä sieltä käännettiin pitkän sivun ristikolle. Päädyssä piti tasapainottaa hevonen, jolloin huolehdittiin oma ulkokantapää alas ja sisäkäsi rentona. Roope tuli hyvin ristikolle ja matka jatkui sujuvasti laukassa pystylle, johon tuli aika kiva hyppy. Pysyin molemmissa hypyissä hyvin mukana, joten pääsin itse tasapainoon. Kaarteessa katse sinivalkoiselle ristikolle ja ulkokantapää alas. Kaarteesta päästiin aika hyvin ristikkolinjalle, jossa tuli hieman kiemurtelua. Kiemurtelu oli huomattavasti vähäisempää, kuin viimeksi ja tästäkin selvittiin käsiä levittämällä ja kannustamalla äänellä eteen. 

Seuraavaksi vaihdettiin jälleen tehtvää edellisen sujuttua mukavasti. Vuorossa oli lyhyen radan hyppääminen. Oikeassa kierroksessa linja kohti katsomoa, ristikko-pysty, hyvin päätyyn, josta diagonaalilla oleva punavalkoiden okseri, täältä jälleen päätyyn ja vasemmassa kierroksessa sinivalkoinen pysty pitkältäsivulta.

Alkuun itseäni jännitti oma vinous. Nyt hypättäisiin kolme ensimmäistä estettä oikeassa kieroksessa, eli riskinä olisi valua vasemmalle eikä hevonen kääntyisi. Ensimmäiset kolme estettä menivät kuitenkin oikein hyvin. Edes okserista ei ollut jännityksen häivää jäljelellä edellis kerrasta. Pystyllekin tultiin ihan ok, vaikka se putosikin. Viimeinen pysty tultiin heti perään uudelleen. Tällä kertaa olin hieman liikaa itse menossa ja ikään kuin työnin hevosen esteen päälle. Onneksi Roopella oli kuitenkin vikkelät jalat ja se sai kerättyä itsensä esteen yli. Pysyin itsekin tasapainossa, joten pääsin antamaan ohjan pois ja matka jatkui.  Näinpä este tultiin uudelleen, vähemmällä yrittämisellä. Olin edelleen pyytämässä Roopea eteen päin, kohti estettä. Tällä kertaa hyppy kuitenkin onnistui ja oli itse asiassa hyväkin, joten tähän oli hyvä lopettaa. Hevonen korjasi edellisen hypyn hyvin ja oli muutenkin petrannut edelliseen kertaan huomattavasti.

Suuri muutos on varmasti kuitenkin tapahtunut myös kuskin korvien välissä. Viimeksi vain kippuin kyydissä ja toivoin parasta. Silloin en pysynyt hypyissä ollenkaan mukana. Mietin ennen tätä valmennusta, miten on mahdollista, että ei yksin kertaisesti onnistu. Neljän vuoden hyppytauolla oli varmasti osuutensa. Joskus kun on esteitäkin hypätty... Onneksi sain sen tällä kertaa korjattua ja olin hereillä. Pikku hiljaa sitä rupeaa uskomaan, että tuo varsa alkaa olla ratsastettavissa kuten muutkin hevoset. Eihän se kaikkea osaa eikä pysty, mutta ei siellä tarvitse varoakaan. Mieli on nyt oikein hyvä. Kyllä tämä tästä. En kyllä viimeksi olisi uskonut, että muutos olisi ollut näin suuri edelliskertaan verrattuna. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti