Treenit jatkuu

Iltalenkillä toukokuussa

Ratsastustreenit ovat tässä välissä jatkuneet säännöllisen epäsäännöllisesti. Neljä kertaa olen nyt Roopen selässä käynyt, ja täytyy vain ihmetellä, kuinka kiltti se on. Kolme ensimmäistä kertaa ratsastin Roopella pyörössä.


Kolmannella kerralla nousin Roopen selkään juoksutuksen jälkeen ilman talutusta. Selkään nousu tehtiin asteittain reippaasti siten, että ensin nousin mahalleni satulaan jalka jalustimessa. Kun Roope oli tähän rauhoittunut, nousin selkän kokonaan. Outi oli edelleen maasta apukaasuna. Tätä apua on tosiaan tarvittu. Roopella tahtoo käynnissä olla hieman eteenpäinpyrkimys heikonlaista. Tarvitsen apua myös oman istuntani kanssa. Minulla tuntuu olevan taipumuksena jäädä hieman jäykäksi lonkista. Ajoittain lähden myös istunnalla ratsastamaan enemmän kuin olisi tarvetta. Onneksi Outi on apuna niin saadaan omiakin virheitä korjattua.

Kolmannen kerran jälkeen sanoinkin Outille, että lähdetään seuraavalla kerralla maastoon, josko eteenpäinpyrkimystä saataisiin enemmän sisäsyntyisesti, ettei koko ajan tarvitsisi pyytää eteen päin. Helatorstaina sitten saatiin yhteinen aika, että päästiin maastoon.

Puuro maistuu töitten jälkeen

Ensin juoksutin Roopea hetken pyörössä. Todettiin yhdessä Outin kanssa, että liikkuu se jo niin paljon paremmin. Vaikkakin tällä kertaa se vasempaan kierrokseen hieman tahti. Mietittiin, josko olisi jotain lihasjumia, sillä parani laukatessa. Hieronnassakin sillä oli jumi selässä oikealla puolella, jos se estää taipumista vasemmalle.

Juoksuten jälkeen nousin Roopen selkään ilman apuja. Hienosti meni! Roope ei meinannut ilman apukaasua pysyä liikkeellä. Outi tuli sitten pyöröön oman hepon kanssa ja me lähdettiin Roopen kanssa seuraamaan. Roopen kiinostus heräsi heti. Kuka tuo on? Tästä lähdettiin sitten maastoon.

Suoritukseensa tyytyväinen maastoponi

Roopella oli ensin hieman ihmettelemistä, että mihin nyt mennään, mutta seurasi mielellään edellä menevää issiikkakaveria. Aluksi mentiin ihan käyntiä. Roope käveli paremmin, mitä pyörössä. Maastoreitti kulkee yhden pihan läpi, jossa oli koiria. Nämä siellä haukkuivat. Roope hieman arkoi niitä ja otti pari tepuaskelta. Onneksi Outin hevonen oli täysin tyyni ja Roope sai ottaa siitä mallia. 

Talon jälkeen lähdettiin menemään ravia, joka meni aivan nappiin. Roope lähti mielellään raviin ja ravasi oikein tasaisesti tölttäävän issikan takana. Käytiin metsäautotiellä kääntymässä ja lähdettiin kotiin päin. Paluumatkalla otettiin taas pieni pätkä ravia. Tässä Roope olikin jo menossa reippaampaa. Hyvin se silti kuunteli pidättäviä apuja eikä kuskilla ollut mitenkään hallitsematon olo. Roope oli vähän sitä mieltä, että kaverin menee liian hitaasti.

Täytyy vain todeta, että on se aika poika. Maastolenkin jälkeen se oli niin tyytyväisen näköinen. Ihanaa. :)


Tulevana viikonloppuna lähdetään serkkujen luo lomalle. Luvassa on ainakin järveen tutustumista. :)