Suojia sunnuntaina

Sunnuntaina kävin ajamassa Valtella ennen kuin menin Roopen kanssa leikkimään. Siinä kärrylenkillä tuli mietittyä, että vielä sitä Rompulan kanssa hölkötellään samallailla pitkin kylänraittia, heppa iloisesti korvat hörössä. :) Ihan vielä se ei kuitenkaan ole ohjelmassa.

Harjailin Roopen siinä ensin rauhakseen. Kavioita putsatessani kiinnitin huomiota sen etukavioihin. Sen säteet näyttää jotenkin pienemmiltä kuin ennne. Ihan kuin siinä olisi säteen pinta lähtemässä pois, mutta sen alta ei tulisikaan uutta sädettä. En tiedä johtuuko tämä sitten märistä keleistä vai mistä. Pitää tarkkailla asiaa ja soittaa Lauralle. Lauran kanssa ollaan noita kavioita katseltu, tai Laura vähän enemmän on perehtynyt. Tarkoitus olisi mennä keväällä Vainikan Aittan vuolukurssille. :)

Eilen tosiaan harjoiteltiin vielä hieman lisää suojien laittamista. Edelleen pidin suojia jalassa vain hetken aikaa, mutta tarkoitus on lisätä sitä hiljelleen. Ehkä ensi viikonloppuna otetaan ne kentälle asti mukaan, ei se herra niitä niin paljon aristellut. Oikeastaan sitä ei voi edes aristeluksi kutsua, sillä ei ne tuntunut paljon häiritsevän. Vähän samanlailla se teki kuin eilenkin, nosteli etujalkoja vähän korkeammalle siirtyessään käytävällä, mutta ei muuta.

Kysäisin aiemmin päivällä Anskun (tallin pitäjä) mielipidettä suitsien laittamishäikkäämme. Ansku oli sitä mieltä, että se loppuu aikanaan, kunhan pitää huolen ettei hevonen pääse pois tilanteesta peruuttamalla ja nostamalla päätä. Niin kuin olin aatellutkin. Nyt ei auta kuin harjoitella vain lisää. Toki ajattelin jatkaa herran palkitsemista kuolaimien ottamisesta ruualla. Tällä kertaa iskä hoiti palkitsijan tehtävää, sillä han tuli tallille syöttämään Roopelle porkkanoita. Heti annoin komennon, että ennen ei anneta kuin kuolaimet on suussa. Onneksi iskä on jo hyvin opetettu :) Tällä kertaa Roope ottikin kuolaimet jo aikas hyvin. Vähän täytyi kääntää pätä pois, kun laitoin niskaremmiä korvien taakse, mutta ei mitään merkittävää.

Eilen piti Roopen kanssa mennä pikkukentälle kun isolla kentällä oli heppa tarhaamassa. On tainnut poika oppia aidoilla kiipeilystä tosiaan kerralla, silä enää ei ole mitään hinkua sinne ja muutenkin pikkukentällä meno on paljon rauhallisempaa. :) Tehtiin siinä muutamat seuraamis- ja peruutusharjoitukset. Roope toimi kivasti. Se seurasi minua hyvin ja kääntyi aina perässä. Sitten vähän kuin vahingossa kävi niin, että seisoin Roopen vieressä ja lähdin kävelemään koti sen takapäätä mennäkseni siitä ohi, mutta Roope kääntyikin reippaasti minua kohti. Vau! Se väisti suoraan takaosan pois minusta ja teki ikään kuin etuosakäännöksen. Olin ihan äimänä. Piti sitten kokeilla uudestaan, kun en meinannut uskoa, mutta kyllä se vain teki sen uudelleenkin. Toiseen suntaan se ei mennyt ihan niin keppoisasti. Tein sillä puolella sitten niin, että avustin sitä kädellä reilummin ja hellitin heti kun se väisti sekä tietysti kehuin äänellä ja rapsutuksilla. Totesin sitten, että tältä kertaa saa riittää. :)

Loppuun vielä pri kuvaa Roopesta. Pienenä ne pukit on jo ilmiselvästi opeteltu :)